Käyn suihkussa, kuivaan itseni ja hiukseni. Levitän kasvoilleni voidetta. Laitan musiikkia soimaan ja mietin hetken minkälaisin tunnelmin sitä tänään ollaan liikenteessä. Oikea musiikki on löytynyt. Onko pilkettä silmäkulmassa? Ei ehkä niin paljon, kuin voisi olla. Etsin vaatekaapistani jotain mukavaa päälleni. Olenko lähdössä vielä tänään jonnekin? Ehkä. Lähdenkö vain yhdelle jonnekin, joko yksin tai jonkun kanssa? Vai tulisiko sitä lähteä viettämään iltaa pitkän kaavan mukaan? Vielä en tiedä.
Päälle pukiessani tanssahtelen musiikin tahtiin ja irvistän omalle peilikuvalleni. Käännyn ja huomaan...kyllä, se takamus on vieläkin siellä :)
Naurahdan itselleni ääneen ja aloitan meikkauksen. Kesken ripsivärin laiton pysähdyn hetkeksi. Mitä tämä muuttaa? Tunnen itseni hieman itsevarmemmaksi meikattuna...etten vain paljasta kuka todella olen.
Puetut vaatteet saa minut vain tuntemaan oloni hyväksi. Koen kuitenkin olevani oma itseni. Vai olenko?
Olo tuntuu hyvältä, peilistä katsoo tutut kasvot. En joudu väkisin hymyilemään, vaan hymy tulee luonnostaan. Mielestäni näytän hyvältä ja hyvillä mielin suunnittelen lähtöä alustavasti tuohon erääseen pubiin, eihän sitä sitten tiedä, minne ilta vie mennessään.
Puhelimeni antaa tutun tekstiviestiäänen, ja pian olenkin lukenut viestin. Olen siis lähdössä yksin tänään.
Muuttaako se suunnitelmiani? Muuttaako se tunteitani?
Ei tänään :) Peilistä kurkistaa hymyllä varustettu nainen ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti