Mikä on tarpeeksi kaunista? Katsoin tuossa jokin aika sitten Ö-luokan leffan, jossa pääosaa esitti Merlose Place:stä tuttu Heather Loclear (meniköhän nimi täysin oikein?). Hän esitti leffassa neljäkymppistä eronnutta naista, joka löytää Hawailta 27-vuotiaan miehen. Pointtina siis kuitenkin oli tässä se, kun en voinut olla tuijottamatta Heatherin naamaa, mikä selkeästi oli muutamaan kertaan leikelty/operoitu, jotta voisi luoda imagon ikuisesta nuoruudesta. Paskat. Silloin kun en tuijottanut todella kuumaa vastanäyttelijää (joka oli monessa kohtauksessa ilman paitaa... Ma sano NAM!), tulin tuijottaneeksi naisen selkeitä kauneusleikkauksen jälkiä. Miten kauniilta tuokin nainen näyttäisi jos olisi antanut "rupsahtaa", vai pitäisikö sanoa ikääntyä kauniisti ilman leikkauksia. Okei, jälkimmäinen on parempi. Ameriikoissa kaikki on toisin. Vai onko niinkään? Kauneuleikkaukset ovat yleistyneet täälläkin päin. Mutta miltä nuo ihmiset näyttävät kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kun kiristetään vähän sieltä ja täältä lisää. Kyllä, ne näyttävät kaikki samalta, nukkemaisilta ja pelottavilta kuten Chucky!
Nostetaan hattua kauniille ikääntymiselle! Vaikka sinkkuna tässä elelen, niin en ole ikuna haaveillut kauneusleikkauksista. Nyt valehtelin. En itseasiassa tykkää isovarpaistani. Kerran kun näin vielä edellisellä paikkakunnalla asuessani mainoksen terveystaloon (muistaakseni), johon ihmiset pystyivät lähettämään hakemuksen toivomaansa kauneusleikkaukseen, ja yksi onnellinen saisi tuon leikkauksen ilmaiseksi, suunnittelin vakavissani osallistuvani siihen. Mikä olisi ollut kauneusleikkauksen kohde? Isovarpaani. Kyllä, luit oikein. Olisihan ne kauniimmat jos olisivat sirommat. Kuitenkin pidän itseäni kauniina tällaisena kuin olen. Ulkoisesti voin muuttaa joitakin asioita itse. Omilla valinnoillani.
Ainut iso "leikkaus" joka voi tulla jossain vaiheessa oikeasti aiheelliseksi, on silmien korjausleikkaus. Onko tuo kuitenkaan välttämätön kohdallani? Ei varsinaisesti. Haluanko sitä yli kaiken? En oikeastaan. Luokitellaanko se kauneusleikkaukseksi? Riippuu varmaan keneltä kysytään.
Pidätkö sinä itsestäsi tuollaisena kuin olet, vai haluaisitko muuttaa ihan välttämättä jotain itsessäsi, mitä ilman et voisi olla/elää?
Nautitaan tästä elämästä niin kauan kuin on aikaa, eikä murehdita liian pienistä asioita turhaan. Eihän? No joskus sorrun siihen itsekin, mutta koitan muuttaa omaa maailmankatsomustani sen suhteen pikkuhiljaa. Aina on jotain asioita mitkä toivoisin menneen toisin, enkä aina muista olla kiitollinen niistä pienistä asioista jotka pitävät minut iloisena ja tyytyväisenä päivästä toiseen. Miksi aina muistelemme niitä huonoja asioita?Koitetaan enemmänkin muistella hyviä ja hauskoja asioita joista saamme lisää virtaa päiväämme. Hymyillään enemmän ja nauretaan paljon! Nautitaan elämästä! Eletään!
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
