Punaisten huulien ja hymyn alta paljastuu nuori nainen, joka on osittain löytänyt itsensä ja tietää suurin piirtein mitä elämältään haluaa. Kuka pääsee tuon suojamuurin hajoittamaan joka naiselta löytyy.
Mitä hän miettii? Miksi hän hymyilee? Minne hän on matkalla kaatosateessa?
Hänellä ei ole mihinkään kiire. Kengät aivan läpimärkinä hän jatkaa matkaa, vaikka ei tiedäkään tarkalleen minne on menossa. Hän pysähtyy risteykseen hetkeksi ja miettii mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Tällä kertaa vasemmalle. Vastaan tulee iso vesilätäkkö, jota on lähes mahdoton kiertää. Hän kävelee suoraan lätäkköön kengissään. Kengät ja jalat ovat jo märät, joten onko sillä enää mitään väliä vaikka hän astuisi nilkkoja myöten lätäkköön. Voit taas huomata hänen hymyilevän.
Kotiin takaisin tullessaan hän riisuu märät vaatteensa keskelle eteisen lattiaa ja jättää ne huoletta siihen. Hän vie sateenvarjon kylpyhuoneeseen, kuivaa jalkansa ja käy vaihtamassa makuuhuoneessa mukavan mekon päällensä. Hän vielä laittaa hiukset ponnarilla kiinni ja kurkkaa itseään peilistä. Vieläkin hän hymyilee.
Hän keittää itselleen teetä, ottaa leipomosta ostaman croissantin pussista, leikkaa omenan siivuiksi ja laittaa muutaman palan lempisuklaata pieneen astiaan ja päättää nauttia omasta ajastaan ja ihan parhaassa seurassa, tänään ihan vain itsekseen. Ja hän päättää katsoa elokuvan, ihan itsekseen tällä kertaa. Kukaan ei ole hänelle sanomassa onko elokuva huono valinta. Tänään on hänen oma iltansa. Ja hän takuulla aikoo nauttia joka hetkestä.
Kuka hän on?
Minä ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti