Eilen

On mielenkiintoista seurata selvinpäin lauantai-illan "huumaa" baarissa. Kyllä, lupauduin olla kuskina, sillä vihdoinkin oli päätettävä tämä oma lauantai-alkoholismini. Ja ei, tuollaista ei kuulema ole, mutta koska aikaisemminkin olen keksinyt omia sanoja, joten miksi en siis diagnosoisi itseäni lauantai-alkoholistiksi?
Joka tapauksessa, tajusin tuossa päivänä eräänä, etten enää muistanut koska olisin ollut viimeksi selvinpäin lauantaina, joten mielestäni paras ratkaisu olikin olla selvinpäin ja juuri eilen. Eräs kaverini ei tähän juttuun lähtenyt mukaan, joten tarjouduin olemaan kuskina. Aina hyvä ratkaisu? No ei oikeastaan.

Mielenkiintoista oli kylläkin nähdä kaikki muut niin sanotut kaverit (ehkä hyvän päivän tutut olisi parempi ilmaisu) ja huomata miten he käyttäytyvät kännissä. Kieltämättä täytyy myöntää etten itsekään kovin hehkeältä varmaan näyttäisi mielettömässä tuubassa/jurrissa/kännissä (millä nimellä ikinä halutaankaan tänään tuota humaltumisen astetta kuvata), tanssilattialla tanssimassa kuin sammakko tehosekoittimessa. Kun hetken juttelin erään miehen kanssa, joka kertoi hänellä olevan kaksi vuotias tytär, katseeni jossain vaiheessa harhautuessa, melkein säikähdin kun tajusin että baariin oli tullut ainakin tuplaten lisää ihmisiä. Miten kauan juttelin tuon miehen kanssa? Mielestäni en edes kovin kauaa.

Alkoholilla on omat puolensa, toki myös haittansa, mutta ei siitä sen enempää tässä. Kuitenkin on välillä hauska huomata miten paljon helpompi voi olla lähestyä jota kuta ihmistä vain yhden siiderin juoneena. Samat asiat joista juttelin eilen ihmisten kanssa, olisivat voineet olla myös mielenkiintoisempia vähintään yhden (ehkä viiden) juoman jälkeen. Small talk ei ole yliarvostettua, siihen eivät tosiaan kaikki pysty, ja se on helpompaa kun on ottanut annoksen tai kaksi "totuusseerumia". Kielenkannat pysyvät notkeampina. Mikä on lopputulos? Mahdollisesti kauhea krapula seuraavana päivänä. Toivottava tila? No ei todellakaan!

Kun minulta eilen kysyttiin: "Voinko tarjota jotain juotavaa?" Vastaus: "Jäävesi". Yleisesti jäävesi on ainakin Kotkan baareissa ilmaista, joten tarjoaminen menee vähän siinä ja siinä, mutta kuitenkin miehen ojentaessa jäävesi-lasin minulle, hänestä saattoi tuntua hyvältä "tarjotessaan" jotain minulle. Mielestäni olisin voinut itsekin odottaa siinä tiskillä ja tilata sen, mutta kävihän se nyt noinkin.
Voisiko sen kuitenkin mieltää baarimikon koulutuksen omaavalle hieman ala-arvoiseksi työksi tarjota "vain" jäävesi asiakkaalle, joka usein on vielä ilmainen, sillä koulutuksen käynyt saattaa osata loihtia loistavia drinkkejä, tehden erilaisia värikerrostumia, joissa makujen eri harmoniat pääsevät valloilleen niiden sekoittuessa....mitä olen oikein kirjoittamassa? Unohda tuo äskeinen...

Totesin baarissa jossain vaiheessa että nyt on tylsää, lähdin kotiin odottamaan kaverini soittoa, joka tulikin jo noin tunnin päästä, ja ajoin hänet ja hänen seuralaisensa kotiin. Jonka jälkeen...tuleeko vielä joku loppuhuipennus? No ei...tein toisen kuskin homman ja tulin kotiin nukkumaan. Mennessäni nukkumaan kännykkäni ilmoitti: "Kellon aikaa on siirretty". Jes! Juuri oikeaan aikaan kotona! Olisihan sitä voinut mennä tunti kauemminkin kuskin hommissa.

Oma sänky, oma tyyny, oma peitto, vain minä itse ja rauhallinen ympäristö. Oma koti. Minun valtakuntani! Luksusta!

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)

(oman valtakuntansa hallitsija...hallitsijatar...ihan sama...ymmärsit kuitenkin...)

Are you mine?

Yksinkertainen kysymys, johon voi vastata monella tavalla. Kuitenkin sitä itse kysyttäessä, ja toisen vastatessa "I'm yours", se saa ihmisen hymyilemään.
Olen ihastunut englantilaiseen mieheen, joka valitettavasti lähti vajaa kolme viikkoa sitten takaisin Lontooseen. Näinä päivinä selviää se, että tuleeko hän takaisin Suomeen töihin vai jatkaako hän töitä Englannissa. Mikäli hän jatkaa töitä Lontoossa, olen lähdössä pidennetylle viikonloppulomalle hänen luokseen.

Hassua huomata suuri kulttuuriero koskien englantilaisia ja suomalaisia. Ajan määreet ja sanonut/sovitut asiat ei olekaan ihan yks yhteen sen kanssa, mihin me täällä olemme tottuneet. Hyvä on kuitenkin selvittää asia toisen kanssa, jotta saa selvyyden toisen tavoista. Kerrankin sitä sai sanottua asiat toiselle suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta, ja se teki hyvää. Asioista voidaan puhua asioiden nimellä, vaikkakin oma kielitaito rajoittuu paikoitellen, kuitenkin sai sanottua ne asiat jotka mietityttivät. Jäljelle jäi hyvä mieli, eikä tarvitse miettiä tuliko sitä sanottua jotain hölmöä. Olen ja aion jatkossakin olla oma hurmaava ja valloittava itseni ;) ja mikäli toinen ei sitä näe, hän ei ole arvoiseni! :)

Eräs ongelma silti painaa...miten sanoa toiselle mielettömän mukavalle miehelle, ettei se vain tunnu oikealta, vaikka kuinka kyseessä on hyvä tyyppi. Jep, sanomattakin selvää, että jos toinen on "vain hyvä tyyppi", se kertoo jo paljon. Totuus on paras ratkaisu tässäkin asiassa.

Olen jutellut ihanien ystävieni kanssa tässä muutaman viime päivän aikana, ja melkein yhdestä suusta on kaikilta tullut, että selkeästi olen kiinnostunut juuri tästä englantilaisesta miehestä, johon myönnänkin olevani ihastunut.
Mitä siitä vielä voi seurata? Kuka tietää. Nyt on hyvä vain jatkaa hymyillen kohti seuraavaa päivää.
Ja kyllä kysymykseesi, esitin tänään kysymyksen tuolle miehelle, eli kysyin häneltä saman mitä hän aikaisemmin minulta: "Are you mine?" ;) Hiukan rohkea veto, kun toinen on kirjaimellisesti pirun kaukana!

Olenko siis nyt salasinkku? Vai salaa sinkku? Virallisesti ehkä kuitenkin sinkku, mutta silti rajoitetuin mielin. Haluanko tuon miehen elämääni? Kyllä. Ainakin tällä hetkellä. Muuttuuko mieleni? Ehkä, kuka sitä osaa sanoa. Hymyilenkö? Kyllä! ;) Haluanko pilata mahdollisuuteni tähän kyseiseen mieheen leikkimällä muiden kanssa? En! Olenko nyt rehellinen? Kyllä!

Hih.

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)

Suukkojen tarpeessa?

Mitä jos saatkin suukon ihmiseltä, jolta et sitä halunnut? Mitä jos tämä ihminen jolta et halunnut suukkoa, ottaa sinun kätesi hänen käteensä ja laittaa sormet limittäin omiesi kanssa, eikä se vain tunnu oikealta?

Mitä jos suukon saadessasi, periaatteessa vastaat suukkoon, muttet jatka suuteluksi asti vaan keskeytät kuin ihan perus suukon, koska et tunne "sitä"? Kun mahan pohjassa ei kutkuttele lentävät perhoset, eikä vatsa samalla heitä kuperkeikkaa, eikö silloin ole jotain vialla? Jos ihminen suurimmilta osilta kuitenkin voisi olla aivan loistava poikaystävä-materiaalia, mutta silti jotain puuttuu, niin pitäisikö antaa ajan kulua ja katsoa voisiko siitä tulla jotain? Pitääkö siinä aina olla kutkutusta ilmassa?

Pitäisikö vain opetella sanomaan ei? Voi kyllä! 

Ja vielä kun toinen mies saa pelkillä viesteillä minut värisemään ja hymyilemään kuin lemmenkipeä teini, niin pitäisi kai sekin herättää jo kellot soimaan...aivan kaiken suhteen.

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)

Sunnuntai

Ensimmäiset joulusuklaat ovat jo kaupoissa. Oletko jo huomannut? Ei mene enää kauaa kun kaikki paikat täyttyvät jouluaiheisista tavaroista, etkä malttaisi olla ostamatta taas kerran jotain aivan turhanpäiväistä joulurihkamaa, jonka todennäköisesti laitat kuitenkin esille niin monena vuotena, että siitä tulee yksi suosikeistasi, vaikka sen arvo on todellisuudessa aivan mitätön.

En halua olla mitätön. Arvoni on korkealla ja haluaisin että joku huomaisi sen.
Katsoin tänään elokuvan "Kun Harry tapasi Sallyn". Elokuvassa tulee ensimmäinen joulunalus aikaa esittävä kohta, jossa soi mielettömän kaunis joulukappale, ja pillahdin itkuun. Pienestä se on kiinni, miten se alkaa. Tajusin että tulen hyvinkin todennäköisesti viettämään jouluni sinkkuna. Vaikka olisin perheen parissa, siltikään vierelläni ei ole tänä vuonna ketään, jota aidolla tunteella halata ja jäädä vain toisen kainaloon ja tuntea olevansa tärkeä tälle ihmiselle.

Tulee hetki kun lumi alkaa satamaan, tapahtuu se sitten tämän vuoden puolella tai vasta ensi vuoden puolella, vierelläni ei ole ketään, jonka kanssa mennä kävelemään lumisateeseen iltapimeällä vaikka käsikädessä. Olenko näin tehnyt ennen? En, sillä vierelläni ei ole ollut ihmistä kenen kanssa olisin voinut olla se romanttinen hölmö joka todellisuudessa olen.
Tuntuu että minulla on niin paljon annettavaa, kuitenkaan oikeaa kohdetta en ole löytänyt. Ihan kenelle vain en halua näyttää kaikki puolia itsestäni. Kyllä, rakkautta pitää tuhlata, saadakseen sitä itse. Välillä silti pitää huomioida ettei kannata antaa väärälle ihmiselle liikaa itsestään, jos vähänkin se ihminen epäilyttää, sillä siitä ei aiheudu muuta kuin sydänsuruja itselleen.

Kaipaan halausta. Pitkää lämmintä halausta. Kaipaan sellaista ihmistä vierelleni joka tykkää halata minua ja usein. Kaipaan elämääni niin monen monta asiaa, etten voi itse sitä edes kunnolla käsittää.

Seuraavaksi teen jotain, mitä ei varmaan tulisi tehdä tässä jo hieman alakuloisen fiiliksen siivittämänä. Aion katsoa yhden ehkä maailman parhaimmista rakkauselokuvista "The Notebook", ja toivoa itselleni ihanaa ihanaa rakkautta tulevaksi joku päivä.

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)

Janoan, haluan, tahdon, kaipaan...

Janoan intohimoa, haluan rakkautta elämääni, tahdon saada sen kaiken ja ennen kaikkea kaipaan jota kuta jonka viereen vain käpertyä illalla...

Se mitä en ole kirjoittanut, pidän sisälläni niin kauan kuin mahdollista. Kuten aikaisemminkin, puhumattomuus, asioista keskustelemattomuus voi johtaa ennen pitkää siihen että tulen vain olemaan tyytymätön ja onneton elämääni. Kyllä, viime kirjoitukseni koski erästä ihastusta, joka on sellainen tapaus, etten voi häntä koskaan saada loppuviimein kuitenkaan itselleni...Siihen on omat syynsä...

Kuitenkin mielessäni on ollut se mies, joka kutsui minut syömään, josta kirjoitin jokin aika sitten. Miten hyvin tulemmekaan toimeen toistemme kanssa, ja haluamme viettää aikaa toistemme seurassa, kuitenkin mielessäni häilyy taas sana mutta, ja kerrottakoon sekin vielä että niitä mutta-sanoja on ilmennyt aivan liian monta tähän mennessä, enkä edes tunne tätä miestä niin hyvin kuin ensin luulin haluavani. Pelkään että rakkauden tunteen kaipuussa kuvittelen että hän voisi olla se ihminen jonka kanssa voisin ajatella käyväni enemmänkin treffeillä, pienistä vioista huolimatta...Ja sisimpäni kuitenkin soittelee hälytyskellojaan, ettei pidä tyytyä.

Pitäisikö rakkauden tunteen kuitenkin olla päätä huimaavaa, että et malta odottaa milloin näette seuraavan kerran, ja vatsassasi on perhosia kun vain ajatteletkin häntä? Viesti tai soitto häneltä saa kaiken ympärilläsi unohtumaan ja voit vain hymyillä "typerästi" kun vain näet hänen numeron kännykän näytöllä?
Suunnittelet miten seuraavan kerran tavatessanne painat hänet seinää vasten ja suutelet niin intohimoisesti, ettei hän voi ajatella mitään muuta kuin sinua? Haluatko herätä hänen vierestään kerta toisensa jälkeen ja tuntea hänen kosketuksensa ihollasi kun hän vain pitää sinusta kiinni yöllä?

Tunnenko näin? En. En kylläkään ole päässyt edes näin pitkälle tämän miehen kanssa ja jokin sisimmässäni sanoo ja varoittelee etten sitä todellisuudessa halua hänen kanssaan.

Haluan ihastua niin voimakkaasti, etten voi olla hymyilemättä ja tunnen poskillani miten lihakset tekevät töitä kun vain hymyilen ja hymyilen ja hymyilen ja vain hänelle. :)
Haluan rakastua jokin päivä niin intohimoisesti, että olen valmis tekemään mitä tahansa toisen vuoksi.
Haluan halauksia elämääni enemmän. Haluan ihmisen joka on aidosti kiinnostunut minusta ja haluaa olla kanssani ja joka rakastaa minua juuri sellaisena höpsönä kuin olen. Haluan treffeillä pientä kiusaamista jalan kanssa pöydän alla. Haluan intohimoisia suudelmia taksin takapenkillä.
Janoan, haluan, tahdon, kaipaan...

Ei, en aio tyytyä. Aion arvostaa itseäni ja omaa aikaani jatkossa.
Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan ja asiat tapahtuvat silloin kuin olen niihin valmis.
Sitä odotellassa aion nyt vain hymyillä ja odottaa mitä tulevaisuus tuo eteeni joku päivä.

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)

Katoaminen

Tovi aikaa taas on päässyt vierähtämään, että olen saanut aikaiseksi avattua ja kirjoitettua tänne sinkun elämästä.
Se on hyvä sählätä ja säätää sen verran paljon tässä elämässä, että vanhuuden iskiessä voi muistella mitä kaikkea sitä silloin joskus on tullut tehtyä ;) Ainakaan kukaan ei voi väittää ettenkö olisi elänyt elämääni. En ole jäänyt vain paikoilleni ja tyytynyt johonkin mikä ei sitten olekaan ollut minua varten.
Kun alkaa joka viikkoinen "oravanpyörä", eli työt viikonlopun jälkeen, en voi olla taas odottamatta seuraavaa viikonloppua ja miettimättä mitä se voi tuoda taas tullessaan.
Viimeisen viikonlopun jäljiltä jäi vieläkin mieltä hymyilyttävä sekä pilkettä silmäkulmassa-fiilis, sekä moraalinen krapula...

Moraalisen krapulan myötä on myönnettävä että työt on mennyt paremmin...miten se on mahdollista, kysyn vain? Koko ajan mietin, kehtaako sitä enää näyttäytyä omassa "kanta-paikassaan", jos samat naamat siellä sattuukin tulemaan eteen. Kuitenkin kaverin kanssa sovittua viikonlopun menoa ei vain voi nyt enää peruuttaa ;) No voihan, mutta en halua, sillä tiedän erään ihmisen olevan siellä. Toki vielä on mahdollisuus, että haluan itse peruuttaa koko suunnitelman viikonlopulta, on myös mahdollista, että tuo eräs jonka kanssa sovittiin että tullaan näkemään tulevana viikonloppuna, hän ei saapuisikaan.
Muuttaako se sitten mitään? Tuskin, todennäköisesti vain hymyilisin koko illan ja pitäisin tapani mukaan hauskaa muilta lupaa kysymättä :)

Mietin kuitenkin vaihtoehtoa, jos vain "katoaisin" hetkeksi, niin kuin olen tehnyt tämän sivun kirjoittelun osalta. Ottaisin aikalisän omassa elämässäni ja vaikka tuijottaisin leffoja muutaman viikonlopun putkeen. Antaako se sitten taas mitään uutta sisältöä elämääni? Aivan! Ei todellakaan! Kun ei ole ketään kenen kanssa leffaillan jakaisi ja voisi suunnitella vaikka ja mitä tarjoiluja toisen kanssa tai toiselle.

Ehkä minä vain olen villi oma itseni ja lähden taas viikonloppuna, kuten alunperin olin jo sopinutkin, sinne mihin olen sopinut "epämääräiset treffit" tuon Erään kanssa ;)

Niin ja miksi moraalinen krapula? Enhän minä muista sen miehen nimeä kenen kanssa tuli suudeltua baarissa, kasvot muistan, mutta miksi nimeä en? Ehkä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Haha!
Suutelu on ihanaa. Siihen se jäi viime viikonloppuna, henkilökin oli eri kuin olisin halunnut. Tapahtui tuona iltana eräs muukin juttu, mutta julkaisukelpoisuus on vähän siinä ja siinä, uskaltaako kaikkea kirjoittaa, ota minuun yhteyttä, jos haluat saada lisäinfoa ;)

Miksi pilkettä silmäkulmassa-fiilis? ;) Mitä sitä taas on tullut tehtyä? Niinpä niin. Olin jo viikkoja sitten miettinyt tapaa jolla saan tämän erään miehen varmasti "lankeamaan syliini", suunnittelin vedon, jonka varmasti häviäisin ja hän voittaisi. Ja näinhän kävikin, joten veto tullaan lunastamaan ensiviikonloppuna ;) Varma tapa saada mies tulemaan tapaamaan minua. Mikähän oli vetona? Minun hymyni hänelle? Sitä voi sitten kukin miettiä omalla tahollaan, varsinkin minut tuntien...Lisää pussailua luvassa tälle sinkulle! Ehkä! Kelpaa! Varsinkin kun mies on aika hyvä kopio Jason Stathamista. Ensiviikolla varmaan kirjoitan miten hän ei tullutkaan paikalle :)

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)