Käyn suihkussa, kuivaan itseni ja hiukseni. Levitän kasvoilleni voidetta. Laitan musiikkia soimaan ja mietin hetken minkälaisin tunnelmin sitä tänään ollaan liikenteessä. Oikea musiikki on löytynyt. Onko pilkettä silmäkulmassa? Ei ehkä niin paljon, kuin voisi olla. Etsin vaatekaapistani jotain mukavaa päälleni. Olenko lähdössä vielä tänään jonnekin? Ehkä. Lähdenkö vain yhdelle jonnekin, joko yksin tai jonkun kanssa? Vai tulisiko sitä lähteä viettämään iltaa pitkän kaavan mukaan? Vielä en tiedä.
Päälle pukiessani tanssahtelen musiikin tahtiin ja irvistän omalle peilikuvalleni. Käännyn ja huomaan...kyllä, se takamus on vieläkin siellä :)
Naurahdan itselleni ääneen ja aloitan meikkauksen. Kesken ripsivärin laiton pysähdyn hetkeksi. Mitä tämä muuttaa? Tunnen itseni hieman itsevarmemmaksi meikattuna...etten vain paljasta kuka todella olen.
Puetut vaatteet saa minut vain tuntemaan oloni hyväksi. Koen kuitenkin olevani oma itseni. Vai olenko?
Olo tuntuu hyvältä, peilistä katsoo tutut kasvot. En joudu väkisin hymyilemään, vaan hymy tulee luonnostaan. Mielestäni näytän hyvältä ja hyvillä mielin suunnittelen lähtöä alustavasti tuohon erääseen pubiin, eihän sitä sitten tiedä, minne ilta vie mennessään.
Puhelimeni antaa tutun tekstiviestiäänen, ja pian olenkin lukenut viestin. Olen siis lähdössä yksin tänään.
Muuttaako se suunnitelmiani? Muuttaako se tunteitani?
Ei tänään :) Peilistä kurkistaa hymyllä varustettu nainen ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
lauantai 31. elokuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
Aikaa itselleni jälleen
Mitä ikinä teetkään, älä pysähdy. Tämä oli päätös kun päätin antaa n.puolitoista tuntia aikaa itselleni ;)
Ensin tiukka kyykkytreeni, käyttäen uusia ohjeita ja jes, huomenna on takapuoli varmasti kipeänä.
Musiikki vain vei taas kerran mennessään, ja päätin vähän mukailla aikaisempaa "treeniäni". Joka toisen biisin kohdalla otin käsipainot käteen ja annoin vain mennä.
Seitsemännen biisin tultua katsoin tiukasti eteenpäin ja polvi nousi toisen jälkeen, tarkasti mukaillen musiikin rytmiä ja käsipainot viuhuivat vastakkaisen polven noston myötä. Kuuden ja puolen minuutin jälkeen oli pakko luovuttaa ja laskea käsipainot pois käsistä ja jatkaa tanssimalla loppu muutama minuutti kappaleesta.
Päässä pyöri vain oma ajatus: "Mitä ikinä teetkään, älä pysähdy!" :)
Yhdeksännen kappaleen kohdalla tuli totaalinen ärsyyntyminen, ja tajunnan räjäytys. Biisi oli aivan surkea, ja tajusin yhtäkkiä, miksi jotkut ihmiset käyttävät aineita kuunnellessaan vastaavia biisejä! Sen biisin kohdalla baarissa, olisin melkein juoksujalkaa mennyt baaritiskille ja tilannut vähintään kaksi konjakkia turruttaakseni ärsyyntymiseni. Silti tanssin biisin loppuun asti. Sitkeästi...se oli tämän päivän pisin seitsemän minuuttinen.
Ja oli pakko pysähtyä! AIVAN! NOOUUUU! Vaihdoin levyä, hahaa! ja saadessani taas tutut turvalliset, kuitenkin menevät ja suorastaan tajunnan räjäyttävät biisit soimaan, mielessäni mietin: "Hello darling!" ;) Hymyilystä ei vain tullut loppua. Irvistin hyväntuulisuudelleni ja mielessä ei edes tarvinnut pyöriä: Jaksaa, jaksaa! Vaan jaksoin vain! Erään biisin kohdalla huomasin lähes hyppiväni pelkästään päkiöideni varassa ja ai että miten hyvä fiilis vain valtasi koko vartaloni. En edes malttanut enää laskea kantapäitäni alas vaan annoin tunteiden viedä minut syvemmälle tanssin pauloihin. Hymyilyltä en voinut välttyä. Jossain vaiheessa hypin valtoimenaan tasajalkaa niin kauan kuin jaksoin. Jos veto loppui kesken hyppyjen, jatkoin tanssimisella. Dance, it's back in my life!
Erään biisin kohdalla tuli jopa sanoja! :) Sanoma joka osui ja upposi välittömästi! "What is most important in your life? It is to be free!" Todellakin! :) Tuplahymy! Sana jota ei ole olemassa: Tuplahymy ;) Hahah :)
Venyttely-biisiksi valitsin ihanan kappaleen, joka kestää melkein 12 minuuttia. Jotenkin tuntui että venyttely meni pipariksi siinä vaiheessa, kun biisi vain nousi ja nousi ja oli aivan pakko antaa taas musiikin viedä mennessään ja alkaa tanssia innostuneena. Jatkoin kiltisti taas venyttelyä hetken kuluttua ja totesin sen jälkeen, että onhan sitä suihkun ansainnut, sillä haisin pahalle! Ihan oikeasti! Tanssi itse kuule puolitoista tuntia, ja vielä siihen vielä osa biiseistä käsipainojen kanssa, eikä mitään ala-aste-meininkiä "jalka toisen viereen"-liikkumista, vaan kunnon temmolla, hyvällä sykkeellä ja hiki virraten. Kyllä sinäkin haiset sen jälkeen pahalle! :)
Nyt olen ansainnut ihanan ison kupillisen teetä, pienen rentoutumis hetken kirjan parissa ja josko sitä ihan oikeasti antaisi itselleen luvan mennä ajoissa tänään nukkumaan :) Hyvä olo. Hymyilyttää jälleen ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ensin tiukka kyykkytreeni, käyttäen uusia ohjeita ja jes, huomenna on takapuoli varmasti kipeänä.
Musiikki vain vei taas kerran mennessään, ja päätin vähän mukailla aikaisempaa "treeniäni". Joka toisen biisin kohdalla otin käsipainot käteen ja annoin vain mennä.
Seitsemännen biisin tultua katsoin tiukasti eteenpäin ja polvi nousi toisen jälkeen, tarkasti mukaillen musiikin rytmiä ja käsipainot viuhuivat vastakkaisen polven noston myötä. Kuuden ja puolen minuutin jälkeen oli pakko luovuttaa ja laskea käsipainot pois käsistä ja jatkaa tanssimalla loppu muutama minuutti kappaleesta.
Päässä pyöri vain oma ajatus: "Mitä ikinä teetkään, älä pysähdy!" :)
Yhdeksännen kappaleen kohdalla tuli totaalinen ärsyyntyminen, ja tajunnan räjäytys. Biisi oli aivan surkea, ja tajusin yhtäkkiä, miksi jotkut ihmiset käyttävät aineita kuunnellessaan vastaavia biisejä! Sen biisin kohdalla baarissa, olisin melkein juoksujalkaa mennyt baaritiskille ja tilannut vähintään kaksi konjakkia turruttaakseni ärsyyntymiseni. Silti tanssin biisin loppuun asti. Sitkeästi...se oli tämän päivän pisin seitsemän minuuttinen.
Ja oli pakko pysähtyä! AIVAN! NOOUUUU! Vaihdoin levyä, hahaa! ja saadessani taas tutut turvalliset, kuitenkin menevät ja suorastaan tajunnan räjäyttävät biisit soimaan, mielessäni mietin: "Hello darling!" ;) Hymyilystä ei vain tullut loppua. Irvistin hyväntuulisuudelleni ja mielessä ei edes tarvinnut pyöriä: Jaksaa, jaksaa! Vaan jaksoin vain! Erään biisin kohdalla huomasin lähes hyppiväni pelkästään päkiöideni varassa ja ai että miten hyvä fiilis vain valtasi koko vartaloni. En edes malttanut enää laskea kantapäitäni alas vaan annoin tunteiden viedä minut syvemmälle tanssin pauloihin. Hymyilyltä en voinut välttyä. Jossain vaiheessa hypin valtoimenaan tasajalkaa niin kauan kuin jaksoin. Jos veto loppui kesken hyppyjen, jatkoin tanssimisella. Dance, it's back in my life!
Erään biisin kohdalla tuli jopa sanoja! :) Sanoma joka osui ja upposi välittömästi! "What is most important in your life? It is to be free!" Todellakin! :) Tuplahymy! Sana jota ei ole olemassa: Tuplahymy ;) Hahah :)
Venyttely-biisiksi valitsin ihanan kappaleen, joka kestää melkein 12 minuuttia. Jotenkin tuntui että venyttely meni pipariksi siinä vaiheessa, kun biisi vain nousi ja nousi ja oli aivan pakko antaa taas musiikin viedä mennessään ja alkaa tanssia innostuneena. Jatkoin kiltisti taas venyttelyä hetken kuluttua ja totesin sen jälkeen, että onhan sitä suihkun ansainnut, sillä haisin pahalle! Ihan oikeasti! Tanssi itse kuule puolitoista tuntia, ja vielä siihen vielä osa biiseistä käsipainojen kanssa, eikä mitään ala-aste-meininkiä "jalka toisen viereen"-liikkumista, vaan kunnon temmolla, hyvällä sykkeellä ja hiki virraten. Kyllä sinäkin haiset sen jälkeen pahalle! :)
Nyt olen ansainnut ihanan ison kupillisen teetä, pienen rentoutumis hetken kirjan parissa ja josko sitä ihan oikeasti antaisi itselleen luvan mennä ajoissa tänään nukkumaan :) Hyvä olo. Hymyilyttää jälleen ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Romanttisuus...
Elämä ei todellakaan menen niin kuin elokuvissa konsanaan. Ainakaan minun elämäni ei mene niin. Tapaan kivan kundin, ja se jää siihen. Ei tule yllättäviä romanttisia treffejä. Ei kutsua syömään ravintolaan josta on varattu erityisesti meille kahdelle pöytä.
Odotanko jotain romanttista elämääni. Odotan kyllä. Syy voi pitkältikin olla siinä että joka tuutista tulee rakkauselokuvia ja tarinoita, tai luen kirjoja joissa päähenkilölle tapahtuu jotain romanttista. Montakohan meitä naisia on, jotka odottavat odottamistaan erilaisia romanttisia eleitä? Onko romanttisuus kuollut? Kuvittelemmeko sen olemassa olon? Onko vain niin, että lankeamme silti aina niihin vääriin miehiin, jotka tukahduttavat kerta toisensa jälkeen romanttisuuden pois meistä?
Mielestäni olen romanttisuuteen taipuvainen ihminen. Tosi ystäväni sen tietävät. En sitä kuitenkaan näytä uusille ihmisille ensimmäisellä tapaamisella...
Tosi asia on kylläkin se, etten ole tottunut romanttisiin eleisiin. En osaa ottaa kohteliaisuutta vastaan oikein, vaan saatan naurahtaa epäuskoisena, saaden toisen tuntemaan itsensä vain typeräksi. Itsehän minä siinä tapauksessa olen typerä. Jos joku uskaltaa sanoa kohteliaisuuden minulle vaikka hymystäni, silmistäni, kasvoistani, tai mistä vain...Se menee vähän kuin ohitse. Mainittakoon että vaikutus voi johtua siitäkin, jos on kuullut asioita kun toinen osapuoli sattuu olemaan alkoholin vaikutuksen alaisena. :) Onhan ne asioita joita kuitenkin kuulee mielellään, vaikkakin toivoisi että ne sanat sanoisi joku itseä kiinnostava ihminen.
Miksi se julmasti vain menee niin, ettei aina kiinnostu samoista ihmisistä, jotka kiinnostuvat sinusta?
Mikä itsekriittisyyden määrä ihmisellä on oltava, ettei ole valmis edes menemään yksille treffeille ottaakseen selvää, minkälainen ihminen tosiasiassa on kyseessä. Miksi ulkonäkö tai joku pieni maneeri tuntuu niin ärsyttävältä, ettet ole valmis katsomaan minkälainen ihminen kaiken sen ulkokuoren sisällä on?
Kyllä itse haluan löytää sellaisen ihmisen, joka on "katseen kestävä". Joo joo, kuullostaa pinnalliselta, ja sitähän se todellisuudessa onkin. Kuitenkin huomioin tässäkin asiassa sen, kun ihastun johon kuhun, silloin tämä toinen ihminen vain valaisee minut, enkä vain näe muita siinä ympärillä. Oli mies sitten minkä näköinen tahansa. Jos hän on tehnyt minuun vaikutuksen, niin olkoot vaikka ajamaton parta ja yhden koon liian iso paita. En välttämättä edes huomaa noita pieniä asioita, sillä silloin vain toinen ihminen on se tärkein siinä edessäni. Hyvin todennäisesti silti mietin, miten saisin sen paidan tuon miehen päältä pois ja miltä ajamaton parta tuntuisi kaulaani vasten. Eihän tuollaista nyt voi kieltää ;)
Onko tämä mies tullut vastaani? Ei ole.
Haluanko että miehellä on ajamaton parta? Hei, se oli vain pelkkä esimerkki, kuten yhden koon liian iso paitakin. :)
Haluan kuitenkin löytää rinnalleni ihmisen, joka tällä kertaa ei tukahduta minussa piilevää romanttisuutta, jota minulla olisi mielettömästi annettavana jolle kulle. Jolle kulle, jonain päivänä.
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Odotanko jotain romanttista elämääni. Odotan kyllä. Syy voi pitkältikin olla siinä että joka tuutista tulee rakkauselokuvia ja tarinoita, tai luen kirjoja joissa päähenkilölle tapahtuu jotain romanttista. Montakohan meitä naisia on, jotka odottavat odottamistaan erilaisia romanttisia eleitä? Onko romanttisuus kuollut? Kuvittelemmeko sen olemassa olon? Onko vain niin, että lankeamme silti aina niihin vääriin miehiin, jotka tukahduttavat kerta toisensa jälkeen romanttisuuden pois meistä?
Mielestäni olen romanttisuuteen taipuvainen ihminen. Tosi ystäväni sen tietävät. En sitä kuitenkaan näytä uusille ihmisille ensimmäisellä tapaamisella...
Tosi asia on kylläkin se, etten ole tottunut romanttisiin eleisiin. En osaa ottaa kohteliaisuutta vastaan oikein, vaan saatan naurahtaa epäuskoisena, saaden toisen tuntemaan itsensä vain typeräksi. Itsehän minä siinä tapauksessa olen typerä. Jos joku uskaltaa sanoa kohteliaisuuden minulle vaikka hymystäni, silmistäni, kasvoistani, tai mistä vain...Se menee vähän kuin ohitse. Mainittakoon että vaikutus voi johtua siitäkin, jos on kuullut asioita kun toinen osapuoli sattuu olemaan alkoholin vaikutuksen alaisena. :) Onhan ne asioita joita kuitenkin kuulee mielellään, vaikkakin toivoisi että ne sanat sanoisi joku itseä kiinnostava ihminen.
Miksi se julmasti vain menee niin, ettei aina kiinnostu samoista ihmisistä, jotka kiinnostuvat sinusta?
Mikä itsekriittisyyden määrä ihmisellä on oltava, ettei ole valmis edes menemään yksille treffeille ottaakseen selvää, minkälainen ihminen tosiasiassa on kyseessä. Miksi ulkonäkö tai joku pieni maneeri tuntuu niin ärsyttävältä, ettet ole valmis katsomaan minkälainen ihminen kaiken sen ulkokuoren sisällä on?
Kyllä itse haluan löytää sellaisen ihmisen, joka on "katseen kestävä". Joo joo, kuullostaa pinnalliselta, ja sitähän se todellisuudessa onkin. Kuitenkin huomioin tässäkin asiassa sen, kun ihastun johon kuhun, silloin tämä toinen ihminen vain valaisee minut, enkä vain näe muita siinä ympärillä. Oli mies sitten minkä näköinen tahansa. Jos hän on tehnyt minuun vaikutuksen, niin olkoot vaikka ajamaton parta ja yhden koon liian iso paita. En välttämättä edes huomaa noita pieniä asioita, sillä silloin vain toinen ihminen on se tärkein siinä edessäni. Hyvin todennäisesti silti mietin, miten saisin sen paidan tuon miehen päältä pois ja miltä ajamaton parta tuntuisi kaulaani vasten. Eihän tuollaista nyt voi kieltää ;)
Onko tämä mies tullut vastaani? Ei ole.
Haluanko että miehellä on ajamaton parta? Hei, se oli vain pelkkä esimerkki, kuten yhden koon liian iso paitakin. :)
Haluan kuitenkin löytää rinnalleni ihmisen, joka tällä kertaa ei tukahduta minussa piilevää romanttisuutta, jota minulla olisi mielettömästi annettavana jolle kulle. Jolle kulle, jonain päivänä.
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
maanantai 26. elokuuta 2013
Kun hymyilyttää ;)
Olin viikonloppuna baarissa, sinkkuranneke ranteessa ;). Sitä en sitten tiedä oliko sillä rannekkeella sen suurempaa vaikutusta, mutta mistä ihmeestä on kyse, kun muutama mies oli kiinnostunut (enemmän humalassa kuin minä...), kuitenkaan itse en kiinnostunut näistä "herrasmiehistä".
Kuitenkin...lauantaina pitäessäni erästä miestä silmäpelin kanssa "otteessani", olin vähällä luovuttaa koko haasteen ja mennä tuon miehen luokse ja esittäytyä. Tämä mies rohkaistui, ja tuli esittäytymään, vaikka olin seurassa jossa oli minusta kiinnostunut mies. Kieltämättä oli hieman hämmentävää ja hymyilytti kun kaksi miestä vierekkäin(!) koittaa saada huomioni pelkällä katseellaan. Mies josta en ollut kiinnostunut teki erikoisen vedon: hän omalla vartalollaan torjui tämän toisen miehen, jolloin toinen mies lähti. Teki mieli huutaa suoraa huutoa: Nooooouuuu... Koska en voi tehdä aloitetta miesten kanssa, en vain voinut lähteä miehen perään. Hymyilytti vielä enemmän kun mies käänsi katseensa useasti kiertäessään baaritiskin toiselle puolelle. En kuunnellut mitään mitä tämä eräs mies koetti minulle siinä vieressä puhua, sillä seurasin tätä toista tapausta ;). Onnekseni näin tämän mielenkiintoisen tapauksen useasti tuon illan aikana, ja pääsin juttelemaan muutamia kertoja. Siltikin jäin ilman numeroa. Tiedän miehestä varsin vähän, ja vain etunimen. Ehkä tapaan tämän herrasmiehen uudestaan, ehkä en. Oli kuitekin mahdottoman hauska ilta ja varsinkin kun sai pitää vähän silmäpeliä miesten kanssa. ;)
Baarista lähdin kiltisti kohti omaa kotia ja yksin. Oma sänky kutsui houkuttelevana ja vain minua. :)
En voi olla hymyilemättä, sillä minulla vain on hyvä olo. Pukeeko sinkkuus minua?
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Kuitenkin...lauantaina pitäessäni erästä miestä silmäpelin kanssa "otteessani", olin vähällä luovuttaa koko haasteen ja mennä tuon miehen luokse ja esittäytyä. Tämä mies rohkaistui, ja tuli esittäytymään, vaikka olin seurassa jossa oli minusta kiinnostunut mies. Kieltämättä oli hieman hämmentävää ja hymyilytti kun kaksi miestä vierekkäin(!) koittaa saada huomioni pelkällä katseellaan. Mies josta en ollut kiinnostunut teki erikoisen vedon: hän omalla vartalollaan torjui tämän toisen miehen, jolloin toinen mies lähti. Teki mieli huutaa suoraa huutoa: Nooooouuuu... Koska en voi tehdä aloitetta miesten kanssa, en vain voinut lähteä miehen perään. Hymyilytti vielä enemmän kun mies käänsi katseensa useasti kiertäessään baaritiskin toiselle puolelle. En kuunnellut mitään mitä tämä eräs mies koetti minulle siinä vieressä puhua, sillä seurasin tätä toista tapausta ;). Onnekseni näin tämän mielenkiintoisen tapauksen useasti tuon illan aikana, ja pääsin juttelemaan muutamia kertoja. Siltikin jäin ilman numeroa. Tiedän miehestä varsin vähän, ja vain etunimen. Ehkä tapaan tämän herrasmiehen uudestaan, ehkä en. Oli kuitekin mahdottoman hauska ilta ja varsinkin kun sai pitää vähän silmäpeliä miesten kanssa. ;)
Baarista lähdin kiltisti kohti omaa kotia ja yksin. Oma sänky kutsui houkuttelevana ja vain minua. :)
En voi olla hymyilemättä, sillä minulla vain on hyvä olo. Pukeeko sinkkuus minua?
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Kehonkieli :)
Tuo maaginen, mutta niin selkeä tapa havaita onko toinen osapuoli sinusta kiinnostunut. Hyvä tapa myös kertoa siitä, oletko itse kiinnostunut toisesta. Teksti on paljoltikin omakohtaista kokemusta, joten kenenkään on turha osoittaa vastalauseita :)
Huomioon otettavia asioita:
- Katse: mieti otatko suoran katsekontaktin, vai harhaileeko katseesi. Itse katson suoraan silmiin ja pitkään jos olen oikeasti kiinnostunut. Huomioi myös se, että olet saattanut saada minut kiinnostumaan vain asiasta jonka olet ottanut puheeksi. Joskus mielenkiinnon aiheet voivat vain hetkeksi kohdata, joten seuraa sitä millainen kehonkieleni on vielä hetken päästä. ;) Myös pieni pään kääntäminen, tiedäthän, niin kuin koirat sen tekevät, kun kuuntelevat, saattaa osoittaa kiinnostusta, että kuuntelet keskustelua mielenkiinnolla.
- Pitkä katseenvaihto: Kun toinen osapuoli josta olet kiinnostunut, lähtee seurueesta tai vain sinun seurastasi pois, seuraatko häntä katseellasi? Seuraako hän sinua katseellaan samalla kun poistuu kauemmas luotasi?
Hyvin, hyvin, hyvin, korostan: hyvin selkeä merkki ainakin omasta kiinnostuksestani. Tulikohan tämä tällä kertaa selväksi, että se on hyvin selkeä merkki? :)
Huomioi myös tämä: jos sinulle sanotaan suoraan: "Älä tuijota", niin jotain on vialla, lopeta siis tuijotus, tai koeta keksiä hyvä puheenaihe, jotta voit jatkaa toisen katselemista keskustellessanne.
- Kädet: miten pidät käsiäsi, tai miten toinen osapuoli pitää käsiään? Ovatko ne puuskassa rintasi päällä? Selkeä merkki omalta osaltani: "ihan sama, ei kiinnosta" :) Erään tutkimuksen mukaan, käden ojentaminen toista kohden on selkeä merkki "kutsua toinen lähemmäs itseäsi". Pidä kätesi mahdollisimman luontevasti sivuilla tai sylissäsi, jos olet kiinnostunut.
-Jalat: Jutellessasi toisen ihmisen kanssa, niin kiinnitä seuraavalla kerralla huomiota jalkojesi asentoon. Varsinkin uuden tuttavuuden kanssa. Seisoessasi, jos olet kiinnostunut, varpaasi yleensä osoittavat kiinnostuksen suuntaan. Poikkeuksia on myös, mutta kiinnitä silloin huomiota myös muihin seikkoihin.
Istuessasi, laitatko jalat ristiin? Joskus jatkuva jalkojen ristiin laittaminen voi olla osoitus siitä että vastapuolen tulisi pysyä kauempana, toisille se on vain tapa istua. Kuitenkin, huomioi se, mihin jalat osoittavat. Osoittavatko ne sinuun päin, vai pois päin sinusta? Jos sinuun päin, yleensä hyvä juttu. Jos pois päin, olet tehnyt mahdollisesti huonon vaikutuksen toiseen osapuoleen.
- Vartalo: Todella selkeää on se, jos sinuun päin ollaan kääntyneenä, vain pieni vartalonkiertokin riittää toisinaan kertomaan kiinnostuksesta. Vartalonkierto toiseen suuntaan...ai ai ai :(
Keskusteltaessa toisen osapuolen kanssa, kiinnitä huomiota onko toinen nojautunut sinuun päin keskustellessanne. Aika hyvä merkki kiinnostuksesta. Vetäytyvä ja pois päin kääntyvä vartalo viestittää taas kiinnostuksen puutteesta.
Eteenpäin nojautuminen voi olla myös merkki siitäkin, että toinen vain puhuu liian hiljaa juttelemastanne asiasta, kiinnitä tässä tapauksessa huomiota muihin kehonkielen merkkeihin.
-Hymyily: Toiset hymyilevät toisia enemmän. Osaatko tunnistaa ystävällisen hymyn ja hymyn joka viestittää kiinnostuksesta. Ystävällinen hymyily...no se on se ystävällinen hymyily. Kiinnostunut hymyily: kiinnitä huomiota silmiin samalla. Mikäli katsojalla on samalla pilkettä silmäkulmassa: Jackpot! ;)
Hymyileekö hän aina kun katsot häneen? Hymyiletkö sinä aina kun katsot häneen? ;)
Joskus hymyily voi olla niin sanotusti ujo hymy. Haluat kyllä viestittää olevasi kiinnostunut, mutta et halua välttämättä kaikkien sitä huomaavan. Näitäkin tapauksia on. Pikainen katseenvaihto ja pieni hymy saattavat olla merkki kiinnostuksesta. Kiinnitä tässäkin tapauksessa huomiota silmiin. Silmät kertovat paljon.
-Silmät: Silmät ovat sielun peili. Niin jotkut väittävät. Menee samaan kategoriaan katseen kanssa kyllä, mutta hyvässä valaistuksessa voit huomata toisen laajentuneet pupillit jotka ovat usein merkki kiinnostuksesta. Poikkeuksiakin taas on. Kuitenkin pilke silmäkulmassa on hyvä merkki joko kiinnostuksesta tai toisen hyväntuulisuudesta.
- Kosketus: Äärimmäisen tehokas keino katsoa toisen mielenkiinto, sillä omalla kohdallani reaktiot tulevat kuin salamana, mikäli en ole kiinnostunut. Kiinnostuessani ja toisen kiinnostuessa, pieni kosketus on maagista ja jollain tavalla vangitsevaa. Istuessanne vierekkäin, koskettaako jalkasi toisen jalkaa tai koskettaako käsivartesi toista? Mitä toinen tekee siinä tilanteessa? Säpsähdys ja pois päin vetäytyminen on todellakin selkeä merkki siitä että nyt pitää olla tarkkana. Mikäli olet kiinnostunut, sinua ei todellakaan häiritse pieni kosketus, vaan se on ainakin omalla kohdallani todella suuri osoitus siitä, että olet pääsemässä suojamuurini lävitse, jonka osoitan sekä hymyllä sekä pysymällä siinä ihan lähelläsi ja huomioi vielä tämä: olen rentoutunut! Mikäli itse olen jännittynyt ja olen karkaamassa omalta istuimeltani lähemmäs toista reunaa ja siltikin yrität lähestyä vaikka sinulla on jo puolitoista penkkiä tai lähes koko sohva käytettävissä, mieti uudestaan olisitko voinut toimia tilanteessa toisin? :) Yhtäkkinen tarve lähteä vessaan tai hakemaan juotavaa tässä tilanteessa korjaa potin...ei sinun osaltasi. Toinen osapuoli halusi livetä paikalta. Huono, huono, ja vielä kerran, huono juttu!
- Huomiotta jättäminen: nyt tarkkana! Harhaileeko katseesi kun juttelet toisen osapuolen kanssa? Kysytkö joskus "anteeksi, mitä sanoit?" tai sanotko suoraan "en kuullut/kuunnellut". Pyöritkö kuin väkkärä, kuin etsien mielenkiinnon kohdetta vaikka lattialle pudonneesta paperinpalasta. Mitä tämä kertoo sinulle? :)
Huomioi poikkeukset: jotkut ihmiset ovat tottuneet siirtämään katseen hetkeksi muualle, palatakseen mahdollisesti aiheeseen paremmin mistä olitte keskustelemassa. On myös tilanteita, jossa toinen osapuoli on tottunut siirtämään katseensa muualle, koska on ollut vaikka seurueessa, jossa jollakulla silmä/silmät harittaa ja ei ole varma kumpaa silmää tulisi katsoa. Pidemmän ajan kanssa tässä tilanteessa, varsinkin omalla kohdallani, olen tottunut kääntämään katseeni useinkin pois keskustelun aikana. Se ei aina siis ole kuitenkaan merkki, ettenkö olisi kiinnostunut keskustelusta kanssasi.
Tässä tällainen pikku tietopaketti... ;)
Jäikö jotain kirjoittamatta? Siitä lisää myöhemmin...
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Huomioon otettavia asioita:
- Katse: mieti otatko suoran katsekontaktin, vai harhaileeko katseesi. Itse katson suoraan silmiin ja pitkään jos olen oikeasti kiinnostunut. Huomioi myös se, että olet saattanut saada minut kiinnostumaan vain asiasta jonka olet ottanut puheeksi. Joskus mielenkiinnon aiheet voivat vain hetkeksi kohdata, joten seuraa sitä millainen kehonkieleni on vielä hetken päästä. ;) Myös pieni pään kääntäminen, tiedäthän, niin kuin koirat sen tekevät, kun kuuntelevat, saattaa osoittaa kiinnostusta, että kuuntelet keskustelua mielenkiinnolla.
- Pitkä katseenvaihto: Kun toinen osapuoli josta olet kiinnostunut, lähtee seurueesta tai vain sinun seurastasi pois, seuraatko häntä katseellasi? Seuraako hän sinua katseellaan samalla kun poistuu kauemmas luotasi?
Hyvin, hyvin, hyvin, korostan: hyvin selkeä merkki ainakin omasta kiinnostuksestani. Tulikohan tämä tällä kertaa selväksi, että se on hyvin selkeä merkki? :)
Huomioi myös tämä: jos sinulle sanotaan suoraan: "Älä tuijota", niin jotain on vialla, lopeta siis tuijotus, tai koeta keksiä hyvä puheenaihe, jotta voit jatkaa toisen katselemista keskustellessanne.
- Kädet: miten pidät käsiäsi, tai miten toinen osapuoli pitää käsiään? Ovatko ne puuskassa rintasi päällä? Selkeä merkki omalta osaltani: "ihan sama, ei kiinnosta" :) Erään tutkimuksen mukaan, käden ojentaminen toista kohden on selkeä merkki "kutsua toinen lähemmäs itseäsi". Pidä kätesi mahdollisimman luontevasti sivuilla tai sylissäsi, jos olet kiinnostunut.
-Jalat: Jutellessasi toisen ihmisen kanssa, niin kiinnitä seuraavalla kerralla huomiota jalkojesi asentoon. Varsinkin uuden tuttavuuden kanssa. Seisoessasi, jos olet kiinnostunut, varpaasi yleensä osoittavat kiinnostuksen suuntaan. Poikkeuksia on myös, mutta kiinnitä silloin huomiota myös muihin seikkoihin.
Istuessasi, laitatko jalat ristiin? Joskus jatkuva jalkojen ristiin laittaminen voi olla osoitus siitä että vastapuolen tulisi pysyä kauempana, toisille se on vain tapa istua. Kuitenkin, huomioi se, mihin jalat osoittavat. Osoittavatko ne sinuun päin, vai pois päin sinusta? Jos sinuun päin, yleensä hyvä juttu. Jos pois päin, olet tehnyt mahdollisesti huonon vaikutuksen toiseen osapuoleen.
- Vartalo: Todella selkeää on se, jos sinuun päin ollaan kääntyneenä, vain pieni vartalonkiertokin riittää toisinaan kertomaan kiinnostuksesta. Vartalonkierto toiseen suuntaan...ai ai ai :(
Keskusteltaessa toisen osapuolen kanssa, kiinnitä huomiota onko toinen nojautunut sinuun päin keskustellessanne. Aika hyvä merkki kiinnostuksesta. Vetäytyvä ja pois päin kääntyvä vartalo viestittää taas kiinnostuksen puutteesta.
Eteenpäin nojautuminen voi olla myös merkki siitäkin, että toinen vain puhuu liian hiljaa juttelemastanne asiasta, kiinnitä tässä tapauksessa huomiota muihin kehonkielen merkkeihin.
-Hymyily: Toiset hymyilevät toisia enemmän. Osaatko tunnistaa ystävällisen hymyn ja hymyn joka viestittää kiinnostuksesta. Ystävällinen hymyily...no se on se ystävällinen hymyily. Kiinnostunut hymyily: kiinnitä huomiota silmiin samalla. Mikäli katsojalla on samalla pilkettä silmäkulmassa: Jackpot! ;)
Hymyileekö hän aina kun katsot häneen? Hymyiletkö sinä aina kun katsot häneen? ;)
Joskus hymyily voi olla niin sanotusti ujo hymy. Haluat kyllä viestittää olevasi kiinnostunut, mutta et halua välttämättä kaikkien sitä huomaavan. Näitäkin tapauksia on. Pikainen katseenvaihto ja pieni hymy saattavat olla merkki kiinnostuksesta. Kiinnitä tässäkin tapauksessa huomiota silmiin. Silmät kertovat paljon.
-Silmät: Silmät ovat sielun peili. Niin jotkut väittävät. Menee samaan kategoriaan katseen kanssa kyllä, mutta hyvässä valaistuksessa voit huomata toisen laajentuneet pupillit jotka ovat usein merkki kiinnostuksesta. Poikkeuksiakin taas on. Kuitenkin pilke silmäkulmassa on hyvä merkki joko kiinnostuksesta tai toisen hyväntuulisuudesta.
- Kosketus: Äärimmäisen tehokas keino katsoa toisen mielenkiinto, sillä omalla kohdallani reaktiot tulevat kuin salamana, mikäli en ole kiinnostunut. Kiinnostuessani ja toisen kiinnostuessa, pieni kosketus on maagista ja jollain tavalla vangitsevaa. Istuessanne vierekkäin, koskettaako jalkasi toisen jalkaa tai koskettaako käsivartesi toista? Mitä toinen tekee siinä tilanteessa? Säpsähdys ja pois päin vetäytyminen on todellakin selkeä merkki siitä että nyt pitää olla tarkkana. Mikäli olet kiinnostunut, sinua ei todellakaan häiritse pieni kosketus, vaan se on ainakin omalla kohdallani todella suuri osoitus siitä, että olet pääsemässä suojamuurini lävitse, jonka osoitan sekä hymyllä sekä pysymällä siinä ihan lähelläsi ja huomioi vielä tämä: olen rentoutunut! Mikäli itse olen jännittynyt ja olen karkaamassa omalta istuimeltani lähemmäs toista reunaa ja siltikin yrität lähestyä vaikka sinulla on jo puolitoista penkkiä tai lähes koko sohva käytettävissä, mieti uudestaan olisitko voinut toimia tilanteessa toisin? :) Yhtäkkinen tarve lähteä vessaan tai hakemaan juotavaa tässä tilanteessa korjaa potin...ei sinun osaltasi. Toinen osapuoli halusi livetä paikalta. Huono, huono, ja vielä kerran, huono juttu!
- Huomiotta jättäminen: nyt tarkkana! Harhaileeko katseesi kun juttelet toisen osapuolen kanssa? Kysytkö joskus "anteeksi, mitä sanoit?" tai sanotko suoraan "en kuullut/kuunnellut". Pyöritkö kuin väkkärä, kuin etsien mielenkiinnon kohdetta vaikka lattialle pudonneesta paperinpalasta. Mitä tämä kertoo sinulle? :)
Huomioi poikkeukset: jotkut ihmiset ovat tottuneet siirtämään katseen hetkeksi muualle, palatakseen mahdollisesti aiheeseen paremmin mistä olitte keskustelemassa. On myös tilanteita, jossa toinen osapuoli on tottunut siirtämään katseensa muualle, koska on ollut vaikka seurueessa, jossa jollakulla silmä/silmät harittaa ja ei ole varma kumpaa silmää tulisi katsoa. Pidemmän ajan kanssa tässä tilanteessa, varsinkin omalla kohdallani, olen tottunut kääntämään katseeni useinkin pois keskustelun aikana. Se ei aina siis ole kuitenkaan merkki, ettenkö olisi kiinnostunut keskustelusta kanssasi.
Tässä tällainen pikku tietopaketti... ;)
Jäikö jotain kirjoittamatta? Siitä lisää myöhemmin...
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
tiistai 20. elokuuta 2013
Challenge accepted :)
Ystäväni kertoi eilen sopineensa parin kaverinsa kanssa etteivät he tee aloitetta vastakkaiseen sukupuoleen ennen syyskuuta. Ei siis randomia tervehdystä mielenkiintoiselta vaikuttavan miehen suuntaan. Ei minkään näköistä ehdottelua miehelle. Ei treffien sopimista ennen syyskuuta. Jos mies tulee ja tekee aloitteen, niin ilmeisesti vähän niinkuin kaikki on sallittua ;) Paitsi että treffit on sovittava vasta syyskuulle.
Vaikutti mielenkiintoiselta ja päätin osallistua tähän "haasteeseen" :)
Elokuuta ei ole enää kuin vajaa kaksi viikkoa jäljellä, joten nyt on aika antaa vain itselleen aikaa.
Miksi monet asiat tehdään niin, että ajatellaan "sitten kun"-asenteella?
Imuroin vasta sitten kun...
Tiskaan astiat sitten kun...
Sitten kun vierelläni on kiva mies, niin sitten hemmottelen häntä tekemällä valmiit lautasannokset pöytään...
Sitten kun, sitten kun, sitten kun...lista on loputon.
ELÄ! Harjoittele sitä itsesi kanssa ensin. Jos et tule edes itsesi kanssa toimeen, tai et halua hemmotella joskus vain itseäsi, etkä vain pidä itsestäsi sellaisena kuin olet, niin miten voit kuvitella tapaavasi jonkun ihmisen joka haluaa olla kanssasi?
Ilahduta itseäsi koko loppu elokuu juuri siten kuin haluat. Haasta itsesi!
Alle kaksi viikkoa aikaa, mitä aiot tehdä? Se ei ole pitkä aika.
Keskity työhösi. Jos et ole töissä, keskity mihin haluat :) Lue kirjaa. Hauduta ihanan iso kupillinen teetä itsellesi ja istu kupin kanssa sohvalla ja nauti hiljaisuudesta. Kuuntele musiikkia mikä saa sinut hyvällä tuulelle. Tanssi jos se tuntuu hyvältä, vaikka näyttäisit sammakolta tehosekoittimessa. ;) Kokoa pitkästä aikaa lautasannos vain itsellesi. Asettele ruoka kauniisti, äläkä ajattele sitä vain polttoaineena mikä pitää sinut energisenä. Katso kolme leffaa putkeen tuntematta lainkaan syyllisyyttä siitä että voisit tehdä jotain muutakin.
Pukeudu vain itseäsi varten ja näytä hyvältä :) Imuroi vaikka tänään, ihan itseäsi varten, äläkä vasta viisi minuuttia ennen kuin ystäväsi porhaltaa sisälle.
Nauti omasta seurastasi! Nauti, nauti, nauti! Ja opettele elämään itsesi kanssa, niin että sinulla on hyvä olla.
Mitä minä päätän tehdä? Aloitan uuden harrastuksen...aikataulun mukaan huomenna :) Ja paljon yllä mainittuja asioita. Kuitenkaan tekemättä aloitetta yhteenkään mieheen...Ainakin siihen syyskuun alkuun asti ;)
Miehet! Joskus on teidän vuoro tehdä aloite, nyt on muutama nainen mennyt lakkoon teidän takia! :)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
p.s. Miksi en aloittaisi vaikka heti itseni hemmottelun...
Vaikutti mielenkiintoiselta ja päätin osallistua tähän "haasteeseen" :)
Elokuuta ei ole enää kuin vajaa kaksi viikkoa jäljellä, joten nyt on aika antaa vain itselleen aikaa.
Miksi monet asiat tehdään niin, että ajatellaan "sitten kun"-asenteella?
Imuroin vasta sitten kun...
Tiskaan astiat sitten kun...
Sitten kun vierelläni on kiva mies, niin sitten hemmottelen häntä tekemällä valmiit lautasannokset pöytään...
Sitten kun, sitten kun, sitten kun...lista on loputon.
ELÄ! Harjoittele sitä itsesi kanssa ensin. Jos et tule edes itsesi kanssa toimeen, tai et halua hemmotella joskus vain itseäsi, etkä vain pidä itsestäsi sellaisena kuin olet, niin miten voit kuvitella tapaavasi jonkun ihmisen joka haluaa olla kanssasi?
Ilahduta itseäsi koko loppu elokuu juuri siten kuin haluat. Haasta itsesi!
Alle kaksi viikkoa aikaa, mitä aiot tehdä? Se ei ole pitkä aika.
Keskity työhösi. Jos et ole töissä, keskity mihin haluat :) Lue kirjaa. Hauduta ihanan iso kupillinen teetä itsellesi ja istu kupin kanssa sohvalla ja nauti hiljaisuudesta. Kuuntele musiikkia mikä saa sinut hyvällä tuulelle. Tanssi jos se tuntuu hyvältä, vaikka näyttäisit sammakolta tehosekoittimessa. ;) Kokoa pitkästä aikaa lautasannos vain itsellesi. Asettele ruoka kauniisti, äläkä ajattele sitä vain polttoaineena mikä pitää sinut energisenä. Katso kolme leffaa putkeen tuntematta lainkaan syyllisyyttä siitä että voisit tehdä jotain muutakin.
Pukeudu vain itseäsi varten ja näytä hyvältä :) Imuroi vaikka tänään, ihan itseäsi varten, äläkä vasta viisi minuuttia ennen kuin ystäväsi porhaltaa sisälle.
Nauti omasta seurastasi! Nauti, nauti, nauti! Ja opettele elämään itsesi kanssa, niin että sinulla on hyvä olla.
Mitä minä päätän tehdä? Aloitan uuden harrastuksen...aikataulun mukaan huomenna :) Ja paljon yllä mainittuja asioita. Kuitenkaan tekemättä aloitetta yhteenkään mieheen...Ainakin siihen syyskuun alkuun asti ;)
Miehet! Joskus on teidän vuoro tehdä aloite, nyt on muutama nainen mennyt lakkoon teidän takia! :)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
p.s. Miksi en aloittaisi vaikka heti itseni hemmottelun...
maanantai 19. elokuuta 2013
What if I say I'm not like the others?
Ulkona sataa. Hymyilyttää. :)
Takana mahtavista mahtavin viikonloppu. Viikonloppu-matkailu on sellainen, mitä suosittelen kaikille.
Voit kohdata uusia ihmisiä, jos lähdet reissuun avoimin mielin.
Itkin (onnesta...), nauroin (paljon!), lauloin, join, söin, tanssin, hymyilin, flirttailin estottomasti ;)
Suurimman osan ajasta pystyin olemaan täysin oma itseni, mikä on aina tavoitteena, minne ikinä sitä lähteekään. Tuli myös hetki, kun en tuntenut kuuluvani porukkaan siinä seurassa jossa olin. Siitäkin selviytyneenä on aina mukava palata kotiin ja varsinkin omaan sänkyyn.
Aina kotiin palatessa on uusia kokemuksia rikkaampi ja ei tarvitse miettiä, miksi ei lähtenytkään.
Olin seurassa, jossa suurin osa ihmisistä olivat parisuhteessa tai naimisissa. Ulkopuolisen silmin on mielenkiintoista seurata toisia ihmisiä, kuitenkaan liikaa tuijottamatta :)
Ihmisten välillä pystyy tulkitsemaan monia tunteita: pilkettä silmäkulmassa, kyllästymistä, iloa, surua, ja suurinta mahdollista: RAKKAUTTA <3
Eräänkin parin kohdalla pystyin vain mielessäni ajattelemaan: "Tuota minäkin haluan".
Haluan että joku katsoo minua vilpittömästi ja rakastavasti. Katse joka saa minut hymyilemään, toivomaan ja uskomaan.
Kohdatessani mielenkiintoisen ihmisen viikonlopun aikana, tuntui ettei suustani tullut muuta kuin sammakoita ulos. En keksinyt mitään kunnollista sanottavaa, vaan pakenin puolustusmuurini taakse ja turvauduin huumoriin. Huonoon sellaiseen. Hymyilykin toimi aina. Ainahan on mukava vain hämmentää ihmisiä ja hymyillä ja olla sanomatta sanaakaan. Vaikka mieleni teki huutaa ääneen: "En ole kuka tahansa!"
Mitä pitää tehdä kun tapaa mielenkiintoisen ihmisen? No? Tietenkin tehdä aloite, jos toinen ei tajua tehdä sitä.Olen huomannut ettei kaikki miehet tajua vihjeistä mitään, vaan tulee tarttua härkää sarvista ja joko itse tehdä asialle jotain tai sanoa suoraan.
Taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. Osaan kuunnella musiikkia siten, että osaan erotella vaikka koko bändin soittimet vuorollaan, esim. voin koko kappaleen ajan "kuunnella rumpalia" ja osaan mielessäni nähdä miten rumpali soittaa (siis koskaan edes näkemättä musiikkivideota), kuitenkaan sulkematta koko kappaletta mielestäni, kuitenkaan muita soittimia kuulematta. Sekavaa, eikö? :)
Osaan myös vaatimattomista aineksista luoda hyvän ateriakokonaisuuden, jos sille päälle satun.
Pystyn maalaisjärkeä käyttäen ratkaisemaan pieniä pulmia.
Ja paljon paljon muuta...
Kuitenkaan aina tilanteissa jossa pitäisi luoda toiselle hyvä kuva itsestä, se ei aina onnistu niin kuin haluaisi. Tietääkö tuo kiinnostava ihminen nämä minusta? NO EI! :)
Millä asenteella siis lähdin matkaan viime viikonloppuna? Avoimin mielin ja sillä, että hauskaa tänne tultiin pitämään ja nauttimaan toivottavasti hyvästä seurasta.
Seuraus: hyvällä mielellä kotiin ja uusia tuttavuuksia tavattuna. :) Uusi mielenkiintoinen ihminenkin tavattu, jonka olin kuulemma tavannut vuosia aikaisemmin. Tapaanko häntä koskaan tulevaisuudessa? Ehkä viimeistään 12 vuoden kuluttua ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
perjantai 16. elokuuta 2013
Tiedätkö sen tunteen, kun vain tuntuu että hajoat?
Vaikka miten yrität, niin et voi antaa muuta kuin antaa kyynelten tulla. Yrität pyyhkiä kyyneleet ensimmäiseksi hihaan, kämmeniin, paidan helmaan...
Joskus kaipuu toisesta ihmisestä on suunnattoman voimakas. Kaipuu toisen läheisyydestä, pienistä kosketuksista ihollani, halauksesta ympärilläni, hellistä kuiskauksista korvaani, pieni henkäys kaulallani...
Vain toisen läheisyys...kahvittelu hetki kanssasi, hymyileminen kanssasi...
Kukaan ei ole luonani kun sitä eniten kaipaisin. En halua paljastaa kenellekään heikkouttani. Kaipuutani.
En ehkä kuitenkaan kaipaa jotain mikä on mennyttä. Kaipaan jotain mikä on tulevaa elämässäni.
Hetken tuntuu että ajelehdin aavalla merellä päämäärättömästi ja yhtäkkiä olenkin rannalla ja tiedän missä olen ja mihin olen matkalla. Unenomaisesti sitä vain hetkeksi tyhjentää ajatukset virran vietäväksi ja käy niin että tajuat olevasi yhtäkkiä tai ehkä jopa vieläkin haaksirikkoutuneena, vailla pelastusta.
Tuleeko minusta sittenkään koskaan eheä enää? Varmasti. Joku päivä...
Tuntuu kuin pitäisi käpertyä sohvan nurkkaan tyyny kainalossa ja antaa itkun tulla. Tai kävellä lähimpään metsään ja antaa huudon tulla. Ohi tämäkin tunne kohta menee, ja on taas helpompi olla.
Vaikka miten yrität, niin et voi antaa muuta kuin antaa kyynelten tulla. Yrität pyyhkiä kyyneleet ensimmäiseksi hihaan, kämmeniin, paidan helmaan...
Joskus kaipuu toisesta ihmisestä on suunnattoman voimakas. Kaipuu toisen läheisyydestä, pienistä kosketuksista ihollani, halauksesta ympärilläni, hellistä kuiskauksista korvaani, pieni henkäys kaulallani...
Vain toisen läheisyys...kahvittelu hetki kanssasi, hymyileminen kanssasi...
Kukaan ei ole luonani kun sitä eniten kaipaisin. En halua paljastaa kenellekään heikkouttani. Kaipuutani.
En ehkä kuitenkaan kaipaa jotain mikä on mennyttä. Kaipaan jotain mikä on tulevaa elämässäni.
Hetken tuntuu että ajelehdin aavalla merellä päämäärättömästi ja yhtäkkiä olenkin rannalla ja tiedän missä olen ja mihin olen matkalla. Unenomaisesti sitä vain hetkeksi tyhjentää ajatukset virran vietäväksi ja käy niin että tajuat olevasi yhtäkkiä tai ehkä jopa vieläkin haaksirikkoutuneena, vailla pelastusta.
Tuleeko minusta sittenkään koskaan eheä enää? Varmasti. Joku päivä...
Tuntuu kuin pitäisi käpertyä sohvan nurkkaan tyyny kainalossa ja antaa itkun tulla. Tai kävellä lähimpään metsään ja antaa huudon tulla. Ohi tämäkin tunne kohta menee, ja on taas helpompi olla.
torstai 15. elokuuta 2013
Aikaa itselle.
Näitkö sen naisen lähes kokonaan sinisissä, joka hymyili tummanpunaisine huulineen sateenvarjonsa alta, vaikka satoikin kaatamalla ja saatoit huomata että hänen jalkansa olivat umpimärät?
Punaisten huulien ja hymyn alta paljastuu nuori nainen, joka on osittain löytänyt itsensä ja tietää suurin piirtein mitä elämältään haluaa. Kuka pääsee tuon suojamuurin hajoittamaan joka naiselta löytyy.
Mitä hän miettii? Miksi hän hymyilee? Minne hän on matkalla kaatosateessa?
Hänellä ei ole mihinkään kiire. Kengät aivan läpimärkinä hän jatkaa matkaa, vaikka ei tiedäkään tarkalleen minne on menossa. Hän pysähtyy risteykseen hetkeksi ja miettii mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Tällä kertaa vasemmalle. Vastaan tulee iso vesilätäkkö, jota on lähes mahdoton kiertää. Hän kävelee suoraan lätäkköön kengissään. Kengät ja jalat ovat jo märät, joten onko sillä enää mitään väliä vaikka hän astuisi nilkkoja myöten lätäkköön. Voit taas huomata hänen hymyilevän.
Kotiin takaisin tullessaan hän riisuu märät vaatteensa keskelle eteisen lattiaa ja jättää ne huoletta siihen. Hän vie sateenvarjon kylpyhuoneeseen, kuivaa jalkansa ja käy vaihtamassa makuuhuoneessa mukavan mekon päällensä. Hän vielä laittaa hiukset ponnarilla kiinni ja kurkkaa itseään peilistä. Vieläkin hän hymyilee.
Hän keittää itselleen teetä, ottaa leipomosta ostaman croissantin pussista, leikkaa omenan siivuiksi ja laittaa muutaman palan lempisuklaata pieneen astiaan ja päättää nauttia omasta ajastaan ja ihan parhaassa seurassa, tänään ihan vain itsekseen. Ja hän päättää katsoa elokuvan, ihan itsekseen tällä kertaa. Kukaan ei ole hänelle sanomassa onko elokuva huono valinta. Tänään on hänen oma iltansa. Ja hän takuulla aikoo nauttia joka hetkestä.
Kuka hän on?
Minä ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Punaisten huulien ja hymyn alta paljastuu nuori nainen, joka on osittain löytänyt itsensä ja tietää suurin piirtein mitä elämältään haluaa. Kuka pääsee tuon suojamuurin hajoittamaan joka naiselta löytyy.
Mitä hän miettii? Miksi hän hymyilee? Minne hän on matkalla kaatosateessa?
Hänellä ei ole mihinkään kiire. Kengät aivan läpimärkinä hän jatkaa matkaa, vaikka ei tiedäkään tarkalleen minne on menossa. Hän pysähtyy risteykseen hetkeksi ja miettii mihin suuntaan jatkaisi matkaa. Tällä kertaa vasemmalle. Vastaan tulee iso vesilätäkkö, jota on lähes mahdoton kiertää. Hän kävelee suoraan lätäkköön kengissään. Kengät ja jalat ovat jo märät, joten onko sillä enää mitään väliä vaikka hän astuisi nilkkoja myöten lätäkköön. Voit taas huomata hänen hymyilevän.
Kotiin takaisin tullessaan hän riisuu märät vaatteensa keskelle eteisen lattiaa ja jättää ne huoletta siihen. Hän vie sateenvarjon kylpyhuoneeseen, kuivaa jalkansa ja käy vaihtamassa makuuhuoneessa mukavan mekon päällensä. Hän vielä laittaa hiukset ponnarilla kiinni ja kurkkaa itseään peilistä. Vieläkin hän hymyilee.
Hän keittää itselleen teetä, ottaa leipomosta ostaman croissantin pussista, leikkaa omenan siivuiksi ja laittaa muutaman palan lempisuklaata pieneen astiaan ja päättää nauttia omasta ajastaan ja ihan parhaassa seurassa, tänään ihan vain itsekseen. Ja hän päättää katsoa elokuvan, ihan itsekseen tällä kertaa. Kukaan ei ole hänelle sanomassa onko elokuva huono valinta. Tänään on hänen oma iltansa. Ja hän takuulla aikoo nauttia joka hetkestä.
Kuka hän on?
Minä ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Torjutuksi tuleminen osa 2.
Kyllä! Laitoin tekstiviestiä eräälle miehelle jonka tapasin taannoin, etten halua tavata kuten olimme alustavasti sopineet. Viestin kirjoittaminen tuli kuin luonnostaan. Niin sen pitäisikin mennä!
Ei, en edes harmitellut viestin sisältöä tai sen lähettämistä, vaikka tiesin, että se voisi loukata, vaikka mielestäni viesti oli täysin asiallinen ja rehellinen. Rehellisyys maan perii, tai jotain sinne päin.
Vastaus viestiini alkoi näin: "Voi helvetti!..." Viestin sisältöä en halua tuoda julki, sillä jossain on mentävä henkilökohtainen raja. Lukiessani miehen viestin, en tuntenut mitään, vaikka toinen kirjoitti että on ihastunut minuun.
Olenko muuttunut kylmäksi ihmiseksi? Enkö osaa tuntea myötätuntoa? Miksi toisen kirjoittamat sanat eivät edes vaikuttaneet minuun? Aika helppo vastaus: kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Miksi kiusaisin itseäni ja toista ihmistä tapaamalla hänet uudestaan ja antamalla toivoa että meistä voisi tulla jotain. Rehellisyyden nimissä tapaamani mies oli kyllä mukava, mutta... :) Sieltähän se salaperäinen mutta-sana taas ilmestyi. :)
Miksi en voi antaa toiselle uutta mahdollisuutta? Olen kuitenkin jo kertonut etten ole hänestä kiinnostunut, niin uskoakseni toisella tapaamisella asiat voisi mennä niin, että toinen osapuoli yrittää kaikkensa tehdäkseen minuun vaikutuksen: avaa oven, tarjoaa kahvit, ja kertoo silmieni kauneudesta...Näinhän kävi jo ensimmäisellä kerralla, ja en tuntenut häntä kohtaan kipinää. Pitääkö olla kipinää? No pitää! :)
Joskus sen vain tietää.
Myönnän, että itsekin pelkään torjutuksi tulemista. Mainitsin aikaisemmin että olen "Kotkan Sinkut"-ryhmässä. No...sitä kautta olen lukenut erään miehen muutamia kirjoituksia ja katsonut myös hänen profiiliaan, että mitä sieltä löytyy tuosta miehestä lisää. Kolmesti olen aloittanut kirjoittamaan hänelle yksityisviestiä, sillä en ole henkilökohtaisesti vielä tätä miestä tavannut. Kertaakaan en ole kirjoittanut viestiäni loppuun, enkä siten ottanut häneen yhteyttä. Olen siis vain pahainen stalkkeri. Onko se facebookissa paha juttu? Ehkä :)
Se siitä aloitteen tekemisestä, kun alkoi jännittämään. :) Onko huonompi juttu tulla torjutuksi tekstiviestillä, kuin torjutuksi tuntemattoman ihmisen puolesta, jota et ole koskaan edes tavannut. Mitä jos hän ei lue viestiäni, tai ota yhteyttä. Lupaan rohkaistua joku päivä ja kirjoitan hänelle jotain...jollen tapaa häntä todellisessa elämässä ennen sitä. ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei, en edes harmitellut viestin sisältöä tai sen lähettämistä, vaikka tiesin, että se voisi loukata, vaikka mielestäni viesti oli täysin asiallinen ja rehellinen. Rehellisyys maan perii, tai jotain sinne päin.
Vastaus viestiini alkoi näin: "Voi helvetti!..." Viestin sisältöä en halua tuoda julki, sillä jossain on mentävä henkilökohtainen raja. Lukiessani miehen viestin, en tuntenut mitään, vaikka toinen kirjoitti että on ihastunut minuun.
Olenko muuttunut kylmäksi ihmiseksi? Enkö osaa tuntea myötätuntoa? Miksi toisen kirjoittamat sanat eivät edes vaikuttaneet minuun? Aika helppo vastaus: kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Miksi kiusaisin itseäni ja toista ihmistä tapaamalla hänet uudestaan ja antamalla toivoa että meistä voisi tulla jotain. Rehellisyyden nimissä tapaamani mies oli kyllä mukava, mutta... :) Sieltähän se salaperäinen mutta-sana taas ilmestyi. :)
Miksi en voi antaa toiselle uutta mahdollisuutta? Olen kuitenkin jo kertonut etten ole hänestä kiinnostunut, niin uskoakseni toisella tapaamisella asiat voisi mennä niin, että toinen osapuoli yrittää kaikkensa tehdäkseen minuun vaikutuksen: avaa oven, tarjoaa kahvit, ja kertoo silmieni kauneudesta...Näinhän kävi jo ensimmäisellä kerralla, ja en tuntenut häntä kohtaan kipinää. Pitääkö olla kipinää? No pitää! :)
Joskus sen vain tietää.
Myönnän, että itsekin pelkään torjutuksi tulemista. Mainitsin aikaisemmin että olen "Kotkan Sinkut"-ryhmässä. No...sitä kautta olen lukenut erään miehen muutamia kirjoituksia ja katsonut myös hänen profiiliaan, että mitä sieltä löytyy tuosta miehestä lisää. Kolmesti olen aloittanut kirjoittamaan hänelle yksityisviestiä, sillä en ole henkilökohtaisesti vielä tätä miestä tavannut. Kertaakaan en ole kirjoittanut viestiäni loppuun, enkä siten ottanut häneen yhteyttä. Olen siis vain pahainen stalkkeri. Onko se facebookissa paha juttu? Ehkä :)
Se siitä aloitteen tekemisestä, kun alkoi jännittämään. :) Onko huonompi juttu tulla torjutuksi tekstiviestillä, kuin torjutuksi tuntemattoman ihmisen puolesta, jota et ole koskaan edes tavannut. Mitä jos hän ei lue viestiäni, tai ota yhteyttä. Lupaan rohkaistua joku päivä ja kirjoitan hänelle jotain...jollen tapaa häntä todellisessa elämässä ennen sitä. ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Torjutuksi tuleminen.
Sinkkuna tulee tilanteita eteen, että tulee ilmoittaa asiallisesti toiselle osapuolelle, ettei ole kiinnostunut hänestä. Helpommin sanottu kuin tehty? Melkein.
Jos olet kiltti ihminen luonteeltasi, voi olla vaikea loukata niin sanotusti "hyvää tyyppiä", kertomalla hänelle, ettet ole samalla aaltopituudella. Treffit tai tapaaminen saattoi mennä hyvin, ja viihdyit toisen seurassa. Mikäli kuitenkin käy niin ettei molemmat osapuolet ole samalla viivalla, niin tulee väistämättä eteen se että jompikumpi tekee sen liikkeen että kertoo toiselle, ettei välttämättä ole samalla tavalla kiinnostunut.
Tylsää? On todellakin!
Montako kertaa sinun tulisi tavata hänet, tietääksesi onko se "Hän"? :)
Voiko tähän olla oikeaa vastausta, luulen että jokainen tietää sen ihan itse. Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa, toiset tuntuvat tiedostavan asian taas lähes välittömästi. :)
Mikäli kuitenkin kiinnostuit toisesta ja pääset sopimaan uuden tapaamisen, jolloin molemmat ovat asiasta innostuneet, niin molemmat ovat selkeästi tehneet hyvän vaikutuksen toisiinsa ensitapaamisella.
Mitä jos huomaatkin että sinulla itselläsi oli kiva ilta, mutta et vain tunne mitään sen suurempaa?
Saatat huomaamattasi tai ihan tarkoituksella kääntää pääsi pois siinä vaiheessa, kun huomaat että toisen katse kertoo, ja kehonkieli kertoo siitä, että pian olet saamassa suudelman.
Jonkun tutkimuksen mukaan naisilla menee viisi minuuttia, kun taas miehillä menee kymmenen minuuttia, tietääkseen, onko todella kiinnostunut toisesta.
Itse uskon siihen, että on hyvä antaa mahdollisuus toiselle luoda käsitys itsestään. Siihen voi mennä se viisi minuuttia tai jopa useita viikkoja, ellei jopa kauemmin. Joskus kyllä sen vain tietää ensimmäisten minuuttien aikana, synkkaako teillä oikeasti vai ei.
Olen ihastunut ensisilmäyksellä ja tullut vähän myöhemmin torjutuksi. Voin kertoa ettei tilanne ole koskaan mukava, varsinkaan ihastuneelle osapuolelle.
Itseasiassa ei se kyllä ole helppoa olla se torjuva osapuolikaan. Itse olen siinä tilanteessa juuri tällä hetkellä, että tulisi kertoa yhdelle treffikumppanilleni, etten ole kiinnostunut hänestä.
Ainut ongelma on se, etten ole varma tulisiko minun soittaa treffiseuralaiselleni, ja kertoa etten ole kiinnostunut? Tuleeko puhelusta liian vaivautunut kuitenkin, ja olisi parempi hoitaa asia kylmästi ja hyvin brutaalisti viestillä?
Ehdottomasti henkilökohtaisesti soitto olisi parempi, kuitenkin taidan olla se hyvin brutaali ihminen, joka tulee laittamaan jollekin miehelle huomisen päivän aikana: "on ehkä parempi ettemme enää tapaa". En ehkä silti noin sanoin...
Mikä sitten olisi hyvä tapa sanoa ettei ole kiinnostunut?
Suoraan?
-Sori, mutta en ole kiinnostunut sinusta...
-En halua samaa kuin sinä...
Kierrellen?
-Meillä oli ihan kivaa, mutta...
Kerrot tai kirjoitat mitä tahansa, älä koskaan laita viestin perään "mutta voimme olla kavereita" tai "ei uusia tuttavuuksia ole koskaan liikaa", varsinkaan jos et ole valmis sitoutumaan kertomaasi/kirjoittamaasi lauseeseen. Torjutuksi tuleminen on aina ikävää, masentavaa, ja vaikka mitä, varsinkin jos olit tapaamisen jälkeen siinä luulossa että molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan.
Toinen osapuoli saattaa omassa mielessään kehitellä ideoita mahdollisesti seuraaville treffeille, miten teillä olisi yhdessä mahdollisimman hauskaa, niin että kumpikin voivat olla niin sanotusti omissa nahoissaan koko tapaamisen ajan.
Jos olet se kiltti ihminen ja laitat toiselle ystävälliseen sävyyn viestin, ja viestin perään mahdollisuudesta tavata "joskus", toinen osapuoli jää "langoille roikkumaan" odottaen toiselta vastakaikua "ehkä joku päivä".
Ihmetellen kuitenkin sitä, ettei sinusta sitten kuulukaan mitään.
Miksi emme voi olla aikuisia, ja puhua asioista asioiden oikeilla nimillä? Siinä sitä on opettelemista. Toisilta se tulee ihan luonnostaan, toisilla taas ei.
En kuitenkaan itse suosittele edes valkoisen valheen kertomista, vaikka se varsinkin viestiä kirjoittaessa tuntuisi helpolta ratkaisulta. Valitettavan usein siitä voi jäädä kiinni, ja mikäli torjuttu osapuoli, vaikkakin vahingossa saisi joskus sen tietää, se voi loukata toista vain pahemmin. Pahimmassa tapauksessa toinen osapuoli voi menettää luottamuksen ihmisiin.
Tekisinkö vain oharit jos olemme sopineet tapaamisen! EI! Ei missään nimessä!
On tylyä saada oharit, joten miksi emme vain voi rohkaistua tapauksessa kuin tapauksessa ja kertoa toiselle hyvissä ajoin, ettet ole tulossa sovittuun tapaamiseen, ettei toinen suunnittele päänne menoksi jotain valmiiksi.
Tässä sitä tällaista ajatuksen juoksua keskiviikko päivään. Seuraavaksi miettimään ihan henkilökohtaisesti, miten ilmoitan toiselle osapuolelle etten ole kiinnostunut hänestä.
Hyvinkin todennäköisesti päädyn kirjoittamaan viestin jossa ilmoitan asian suoraan, mutta asiallisesti...Tästä lisää myöhemmin.
Muista silti. Olet sitten tullut torjutuksi tai joudut torjumaan itse, ei se ole välttämättä helppoa kummallekaan. Jotain parempaa on kuitenkin luvassa ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Jos olet kiltti ihminen luonteeltasi, voi olla vaikea loukata niin sanotusti "hyvää tyyppiä", kertomalla hänelle, ettet ole samalla aaltopituudella. Treffit tai tapaaminen saattoi mennä hyvin, ja viihdyit toisen seurassa. Mikäli kuitenkin käy niin ettei molemmat osapuolet ole samalla viivalla, niin tulee väistämättä eteen se että jompikumpi tekee sen liikkeen että kertoo toiselle, ettei välttämättä ole samalla tavalla kiinnostunut.
Tylsää? On todellakin!
Montako kertaa sinun tulisi tavata hänet, tietääksesi onko se "Hän"? :)
Voiko tähän olla oikeaa vastausta, luulen että jokainen tietää sen ihan itse. Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa, toiset tuntuvat tiedostavan asian taas lähes välittömästi. :)
Mikäli kuitenkin kiinnostuit toisesta ja pääset sopimaan uuden tapaamisen, jolloin molemmat ovat asiasta innostuneet, niin molemmat ovat selkeästi tehneet hyvän vaikutuksen toisiinsa ensitapaamisella.
Mitä jos huomaatkin että sinulla itselläsi oli kiva ilta, mutta et vain tunne mitään sen suurempaa?
Saatat huomaamattasi tai ihan tarkoituksella kääntää pääsi pois siinä vaiheessa, kun huomaat että toisen katse kertoo, ja kehonkieli kertoo siitä, että pian olet saamassa suudelman.
Jonkun tutkimuksen mukaan naisilla menee viisi minuuttia, kun taas miehillä menee kymmenen minuuttia, tietääkseen, onko todella kiinnostunut toisesta.
Itse uskon siihen, että on hyvä antaa mahdollisuus toiselle luoda käsitys itsestään. Siihen voi mennä se viisi minuuttia tai jopa useita viikkoja, ellei jopa kauemmin. Joskus kyllä sen vain tietää ensimmäisten minuuttien aikana, synkkaako teillä oikeasti vai ei.
Olen ihastunut ensisilmäyksellä ja tullut vähän myöhemmin torjutuksi. Voin kertoa ettei tilanne ole koskaan mukava, varsinkaan ihastuneelle osapuolelle.
Itseasiassa ei se kyllä ole helppoa olla se torjuva osapuolikaan. Itse olen siinä tilanteessa juuri tällä hetkellä, että tulisi kertoa yhdelle treffikumppanilleni, etten ole kiinnostunut hänestä.
Ainut ongelma on se, etten ole varma tulisiko minun soittaa treffiseuralaiselleni, ja kertoa etten ole kiinnostunut? Tuleeko puhelusta liian vaivautunut kuitenkin, ja olisi parempi hoitaa asia kylmästi ja hyvin brutaalisti viestillä?
Ehdottomasti henkilökohtaisesti soitto olisi parempi, kuitenkin taidan olla se hyvin brutaali ihminen, joka tulee laittamaan jollekin miehelle huomisen päivän aikana: "on ehkä parempi ettemme enää tapaa". En ehkä silti noin sanoin...
Mikä sitten olisi hyvä tapa sanoa ettei ole kiinnostunut?
Suoraan?
-Sori, mutta en ole kiinnostunut sinusta...
-En halua samaa kuin sinä...
Kierrellen?
-Meillä oli ihan kivaa, mutta...
Kerrot tai kirjoitat mitä tahansa, älä koskaan laita viestin perään "mutta voimme olla kavereita" tai "ei uusia tuttavuuksia ole koskaan liikaa", varsinkaan jos et ole valmis sitoutumaan kertomaasi/kirjoittamaasi lauseeseen. Torjutuksi tuleminen on aina ikävää, masentavaa, ja vaikka mitä, varsinkin jos olit tapaamisen jälkeen siinä luulossa että molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan.
Toinen osapuoli saattaa omassa mielessään kehitellä ideoita mahdollisesti seuraaville treffeille, miten teillä olisi yhdessä mahdollisimman hauskaa, niin että kumpikin voivat olla niin sanotusti omissa nahoissaan koko tapaamisen ajan.
Jos olet se kiltti ihminen ja laitat toiselle ystävälliseen sävyyn viestin, ja viestin perään mahdollisuudesta tavata "joskus", toinen osapuoli jää "langoille roikkumaan" odottaen toiselta vastakaikua "ehkä joku päivä".
Ihmetellen kuitenkin sitä, ettei sinusta sitten kuulukaan mitään.
Miksi emme voi olla aikuisia, ja puhua asioista asioiden oikeilla nimillä? Siinä sitä on opettelemista. Toisilta se tulee ihan luonnostaan, toisilla taas ei.
En kuitenkaan itse suosittele edes valkoisen valheen kertomista, vaikka se varsinkin viestiä kirjoittaessa tuntuisi helpolta ratkaisulta. Valitettavan usein siitä voi jäädä kiinni, ja mikäli torjuttu osapuoli, vaikkakin vahingossa saisi joskus sen tietää, se voi loukata toista vain pahemmin. Pahimmassa tapauksessa toinen osapuoli voi menettää luottamuksen ihmisiin.
Tekisinkö vain oharit jos olemme sopineet tapaamisen! EI! Ei missään nimessä!
On tylyä saada oharit, joten miksi emme vain voi rohkaistua tapauksessa kuin tapauksessa ja kertoa toiselle hyvissä ajoin, ettet ole tulossa sovittuun tapaamiseen, ettei toinen suunnittele päänne menoksi jotain valmiiksi.
Tässä sitä tällaista ajatuksen juoksua keskiviikko päivään. Seuraavaksi miettimään ihan henkilökohtaisesti, miten ilmoitan toiselle osapuolelle etten ole kiinnostunut hänestä.
Hyvinkin todennäköisesti päädyn kirjoittamaan viestin jossa ilmoitan asian suoraan, mutta asiallisesti...Tästä lisää myöhemmin.
Muista silti. Olet sitten tullut torjutuksi tai joudut torjumaan itse, ei se ole välttämättä helppoa kummallekaan. Jotain parempaa on kuitenkin luvassa ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
maanantai 12. elokuuta 2013
Kotkan Sinkut
Kuulun tosiaan facebookissa Kotkan Sinkut-ryhmään, ja sen tarkoitus on seuraava:
"Kotkan Sinkut on ryhmä kaikille sukupuoleen ja siviililaatuun katsomatta oletpa sitten salasinkku, salaasinkku tai ihan, aito, oikea sinkku ;)
Jos edes joku tai jotkut löytävät toisensa tämän ryhmän kautta, on ryhmän tarkoitus saavutettu :)"
Loistavaa että tällainen ryhmä on järjestetty. Viimeisen katsannon mukaan ryhmässä on jo 475 jäsentä.
Hyvä idea sekin, että sitä kautta voit tavata uusia ihmisiä, jollet ole liian ujo lähteäksesi mukaan Sinkku-iltoihin.
Olen ollut mukana vasta yhdessä sinkku-illassa, ja lähdin juuri sillä asenteella liikenteeseen, että uusia tuttavuuksia täältä tultiin hakemaan, eikä heti iskemään uutta miestä tuohon viereen.
Mielenkiintoista oli huomata, miten joidenkin katseet selvästi tuon illan aikana kohtasivat useasti, ja miten joku porukassa olleista miehistä selkeästi odotti joltakulta tietyltä naiselta vastausta, vaikka osoittikin kohteliaasti kysymyksen kaikille.
On hyvä pystyä vierestä seuraamaan ihmisten eleitä ja reaktioita. Saa helposti hymyn huulille :)
Tätä kautta isot kiitokset Kotkan Sinkut-ryhmän perustaneille.
Positiivisena yllätyksenä sain itse kaksi treffikutsua tuon illan aikana tavanneilta miehiltä.
Pelkästään ryhmään liittyminen on poikiut kuusi treffikutsua :) Ei siis mikään huono idea koko ryhmä!
Tietenkin asiaan nyt kuuluu tuo "Kotkan Sinkut Ala Olee"-ranneke. Tietenkin hankin sen itsekin.
Olen sinkku, joten miksi en sitä voisi näyttää myös muille? :) Ranneke on vihreä, mutta ei kuitenkaan liian huomiota herättävä, etteikö sitä kehtaisi/uskaltaisi käyttää. Kyllä sitä on tullut liikkuessa huomioitua toisten ranteessa oleva ranneke, jotenkin sitä kohdistaa katseen automaattisesti nyt ranteeseen.
Myönnän kyllä sen, ettei ranneke ollut matkassani, kun olin viime lauantaina treffeillä...Vaikka toinen osapuoli tasan tarkkaan tiesi että olen sinkku. Miksikö ei ollut? En osaa vastata...
Sinkkuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Kerrottakoon niistä enemmän myöhemmin :)
Joskus olisi kuitenkin kiva tehdä ruokaa yhdessä toisen kanssa, ettei tarvitse tehdä vallan vain itselleen.
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
p.s. Huomaa sinkkuranneke...
"Kotkan Sinkut on ryhmä kaikille sukupuoleen ja siviililaatuun katsomatta oletpa sitten salasinkku, salaasinkku tai ihan, aito, oikea sinkku ;)
Jos edes joku tai jotkut löytävät toisensa tämän ryhmän kautta, on ryhmän tarkoitus saavutettu :)"
Loistavaa että tällainen ryhmä on järjestetty. Viimeisen katsannon mukaan ryhmässä on jo 475 jäsentä.
Hyvä idea sekin, että sitä kautta voit tavata uusia ihmisiä, jollet ole liian ujo lähteäksesi mukaan Sinkku-iltoihin.
Olen ollut mukana vasta yhdessä sinkku-illassa, ja lähdin juuri sillä asenteella liikenteeseen, että uusia tuttavuuksia täältä tultiin hakemaan, eikä heti iskemään uutta miestä tuohon viereen.
Mielenkiintoista oli huomata, miten joidenkin katseet selvästi tuon illan aikana kohtasivat useasti, ja miten joku porukassa olleista miehistä selkeästi odotti joltakulta tietyltä naiselta vastausta, vaikka osoittikin kohteliaasti kysymyksen kaikille.
On hyvä pystyä vierestä seuraamaan ihmisten eleitä ja reaktioita. Saa helposti hymyn huulille :)
Tätä kautta isot kiitokset Kotkan Sinkut-ryhmän perustaneille.
Positiivisena yllätyksenä sain itse kaksi treffikutsua tuon illan aikana tavanneilta miehiltä.
Pelkästään ryhmään liittyminen on poikiut kuusi treffikutsua :) Ei siis mikään huono idea koko ryhmä!
Tietenkin asiaan nyt kuuluu tuo "Kotkan Sinkut Ala Olee"-ranneke. Tietenkin hankin sen itsekin.
Olen sinkku, joten miksi en sitä voisi näyttää myös muille? :) Ranneke on vihreä, mutta ei kuitenkaan liian huomiota herättävä, etteikö sitä kehtaisi/uskaltaisi käyttää. Kyllä sitä on tullut liikkuessa huomioitua toisten ranteessa oleva ranneke, jotenkin sitä kohdistaa katseen automaattisesti nyt ranteeseen.
Myönnän kyllä sen, ettei ranneke ollut matkassani, kun olin viime lauantaina treffeillä...Vaikka toinen osapuoli tasan tarkkaan tiesi että olen sinkku. Miksikö ei ollut? En osaa vastata...
Sinkkuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Kerrottakoon niistä enemmän myöhemmin :)
Joskus olisi kuitenkin kiva tehdä ruokaa yhdessä toisen kanssa, ettei tarvitse tehdä vallan vain itselleen.
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
p.s. Huomaa sinkkuranneke...
Tervehdys ja esittäytyminen.
Näin pikaisesti n.kaksi kuukautta sitten yhden mielestäni hyvännäköisen miehen ja silloin vain hymyilin hänelle. Niin tuttua varmaankin monelle.
Tämä mies työskentelee aika lähellä työpaikkaani, joten olin toivonut näkeväni hänet uudestaan jonain päivänä. Tänään tuli se päivä. Yllätin itsenikin, sillä tänään kohdatessani tämän miehen uudestaan, menin rohkeasti esittäytymään hänelle. Saatoin keskeyttää hänen tee-/lehdenluku-hetkensä, en kuitenkaan edes pahoitellut häiriötä :) Asiallisesti mielestäni tervehdin häntä, esittäydyin, kättelin ja taisin todeta vielä jotain tähän suuntaan: "Ellen ole käsittänyt väärin, olet töissä siinä ja siinä firmassa?"
Pitääkseni itseni hieman edes tuntemattomana ja mysteerisenä, jätän nimet mainitsematta, ainakin toistaiseksi ;)
Mies nousi esittelyn ajaksi seisomaan, kätteli ja esittäytyi itsekin. Jälleen kerran tämä mies vastasi hymyyni.
Keskustelu ei jatkunut kovinkaan pitkään sillä minun oli niin sanoakseni jatkettava matkaa.
Ehkä kohtaan vielä tämän miehen uudestaan, ehkä en. Olen kuitenkin esittäytynyt, sen suurempia jännittämättä asiaa. Poikkeuksellista minulta silti mennä juttelemaan täysin tuntemattoman miehen luokse ihan tuosta vain. Oliko minulla jotain menetettävää? Ei varsinaisesti. Mies olisi tosin voinut olla tyly ja olla esittäytymättä ja suoraan torjua minut. Tapahtuiko näin? Ei! :)
Tästä on hyvä jatkaa. Aina ei ole tosiaan helppoa mennä ihan kenen vain juttusille.
Otin härkää sarvista ja tein jotain. Ihan salaa mielessäni olen ylpeä itsestäni. En edes punastunut tilanteessa, joka olisi voinut olla mahdollista. Olisin myös voinut seota sanoissani ja tervehtiä sekoittamalla monta eri tervehdystä, esimerkiksi olen joskus aloittanut keskustelun näin: "Moiro!". Muistaakseni en ollut varma tuolloin, pitikö sanoa "moi" vai "moro" vai "moikka". :) Sama ongelma on tullut myös kun kiitän jotakuta. Vastapuoli saattaa kovinkin hämmentyä sanoista: "Kiitsa", "kiitsi" tai jotain sinne päin. Alituiseen omien sanojen keksiminen saa toisen osapuolen hämmentymään, pitämään minua outona tai nauramaan. Sen lisäksi kuin itse olen jo siinä tilanteessa nolona, toisen reaktio saa minut joskus nauramaan itselleni. Kaiken lisäksi saatan tehdä sen ääneen, ja joskus olen suoraan sanottuna revennyt nauramaan itselleni niin kovin, että on saanut paikalta lähteä korvat punaisena ja silmät kostuneena. No onko se hyvä nauraa itselleen? ON! :)
Alkuperäisestä tekstistä harhautuneena, palaan siihen uudestaan. :)
Mitä menetettävää kellään meistä täällä on, jos päätän, tai sinä, toivottavasti minun lukijani, menetkin esittäytymään juuri Hänelle? Kyllä, aina on mahdollisuus että tulee torjutuksi. Silti, siinä vaiheessa voi vain taputtaa itseään selkään ja todeta vain: "Ainakin yritin".
Miten monta kertaa itse olen jälkeenpäin miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt mennä juttelemaan Hänelle?
Liian monta kertaa!
Miksi en ole mennyt juttelemaan?
Olen ujostellut, odotin Hänen lähestyvän minua, kyseinen ihminen on liian isossa porukassa...voi voi, selityksiä on monia. :)
On helppo kertoa ystävälle, miten näki baarissa/kahvilassa/kadulla/torilla jne. mielenkiintoisen näköisen miehen. Ystävä saattaa kysyä: "No, mitä juttelitte?", "Saitko numeron?", "Minkälainen hän oli?"
No en jutellut, en siis saanut numeroa, enkä tiedä hänestä kuin sen että vetosi minuun ja siellä se nyt meni.
On siis aika tehdä muutos. Sekä päätös. Minä muutun! :) Lähestyn mielenkiintoisia tai mielestäni hyvännäköistä miestä, jos siltä tuntuu. Aloitin muutokseni kylläkin jo alkukesästä. Kerran olen saanut suoran torjunnan. Toisella kertaa epäsuoran torjunnan. Harmittiko? No totta kai! Mutta....kuten kaikki tietää, aina tulee se kuuluisa "mutta" jossain vaiheessa :) Silloin nämä tapaamani yksilöt eivät olleet minua varten. Luvassa on siis jotain paljon parempaa ;)
Mitä tulee tapahtumaan tarinan alun jälkeen? Minun tapauksessani? Tuskin muuta kuin minulle takaisin hymyilevä mies, jonka tiedän nyt nimeltä. Välillisesti sain tietää että hän saattaa olla varattu.
Siltikin. Mieletön fiilis, sillä minä tein sen. Menin ja tein aloitteen.
Ei tämä nyt ihan niin paha juttu ole olla sinkkuna. :)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa"
Tämä mies työskentelee aika lähellä työpaikkaani, joten olin toivonut näkeväni hänet uudestaan jonain päivänä. Tänään tuli se päivä. Yllätin itsenikin, sillä tänään kohdatessani tämän miehen uudestaan, menin rohkeasti esittäytymään hänelle. Saatoin keskeyttää hänen tee-/lehdenluku-hetkensä, en kuitenkaan edes pahoitellut häiriötä :) Asiallisesti mielestäni tervehdin häntä, esittäydyin, kättelin ja taisin todeta vielä jotain tähän suuntaan: "Ellen ole käsittänyt väärin, olet töissä siinä ja siinä firmassa?"
Pitääkseni itseni hieman edes tuntemattomana ja mysteerisenä, jätän nimet mainitsematta, ainakin toistaiseksi ;)
Mies nousi esittelyn ajaksi seisomaan, kätteli ja esittäytyi itsekin. Jälleen kerran tämä mies vastasi hymyyni.
Keskustelu ei jatkunut kovinkaan pitkään sillä minun oli niin sanoakseni jatkettava matkaa.
Ehkä kohtaan vielä tämän miehen uudestaan, ehkä en. Olen kuitenkin esittäytynyt, sen suurempia jännittämättä asiaa. Poikkeuksellista minulta silti mennä juttelemaan täysin tuntemattoman miehen luokse ihan tuosta vain. Oliko minulla jotain menetettävää? Ei varsinaisesti. Mies olisi tosin voinut olla tyly ja olla esittäytymättä ja suoraan torjua minut. Tapahtuiko näin? Ei! :)
Tästä on hyvä jatkaa. Aina ei ole tosiaan helppoa mennä ihan kenen vain juttusille.
Otin härkää sarvista ja tein jotain. Ihan salaa mielessäni olen ylpeä itsestäni. En edes punastunut tilanteessa, joka olisi voinut olla mahdollista. Olisin myös voinut seota sanoissani ja tervehtiä sekoittamalla monta eri tervehdystä, esimerkiksi olen joskus aloittanut keskustelun näin: "Moiro!". Muistaakseni en ollut varma tuolloin, pitikö sanoa "moi" vai "moro" vai "moikka". :) Sama ongelma on tullut myös kun kiitän jotakuta. Vastapuoli saattaa kovinkin hämmentyä sanoista: "Kiitsa", "kiitsi" tai jotain sinne päin. Alituiseen omien sanojen keksiminen saa toisen osapuolen hämmentymään, pitämään minua outona tai nauramaan. Sen lisäksi kuin itse olen jo siinä tilanteessa nolona, toisen reaktio saa minut joskus nauramaan itselleni. Kaiken lisäksi saatan tehdä sen ääneen, ja joskus olen suoraan sanottuna revennyt nauramaan itselleni niin kovin, että on saanut paikalta lähteä korvat punaisena ja silmät kostuneena. No onko se hyvä nauraa itselleen? ON! :)
Alkuperäisestä tekstistä harhautuneena, palaan siihen uudestaan. :)
Mitä menetettävää kellään meistä täällä on, jos päätän, tai sinä, toivottavasti minun lukijani, menetkin esittäytymään juuri Hänelle? Kyllä, aina on mahdollisuus että tulee torjutuksi. Silti, siinä vaiheessa voi vain taputtaa itseään selkään ja todeta vain: "Ainakin yritin".
Miten monta kertaa itse olen jälkeenpäin miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt mennä juttelemaan Hänelle?
Liian monta kertaa!
Miksi en ole mennyt juttelemaan?
Olen ujostellut, odotin Hänen lähestyvän minua, kyseinen ihminen on liian isossa porukassa...voi voi, selityksiä on monia. :)
On helppo kertoa ystävälle, miten näki baarissa/kahvilassa/kadulla/torilla jne. mielenkiintoisen näköisen miehen. Ystävä saattaa kysyä: "No, mitä juttelitte?", "Saitko numeron?", "Minkälainen hän oli?"
No en jutellut, en siis saanut numeroa, enkä tiedä hänestä kuin sen että vetosi minuun ja siellä se nyt meni.
On siis aika tehdä muutos. Sekä päätös. Minä muutun! :) Lähestyn mielenkiintoisia tai mielestäni hyvännäköistä miestä, jos siltä tuntuu. Aloitin muutokseni kylläkin jo alkukesästä. Kerran olen saanut suoran torjunnan. Toisella kertaa epäsuoran torjunnan. Harmittiko? No totta kai! Mutta....kuten kaikki tietää, aina tulee se kuuluisa "mutta" jossain vaiheessa :) Silloin nämä tapaamani yksilöt eivät olleet minua varten. Luvassa on siis jotain paljon parempaa ;)
Mitä tulee tapahtumaan tarinan alun jälkeen? Minun tapauksessani? Tuskin muuta kuin minulle takaisin hymyilevä mies, jonka tiedän nyt nimeltä. Välillisesti sain tietää että hän saattaa olla varattu.
Siltikin. Mieletön fiilis, sillä minä tein sen. Menin ja tein aloitteen.
Ei tämä nyt ihan niin paha juttu ole olla sinkkuna. :)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)