Romanttisuus...

Elämä ei todellakaan menen niin kuin elokuvissa konsanaan. Ainakaan minun elämäni ei mene niin. Tapaan kivan kundin, ja se jää siihen. Ei tule yllättäviä romanttisia treffejä. Ei kutsua syömään ravintolaan josta on varattu erityisesti meille kahdelle pöytä.
Odotanko jotain romanttista elämääni. Odotan kyllä. Syy voi pitkältikin olla siinä että joka tuutista tulee rakkauselokuvia ja tarinoita, tai luen kirjoja joissa päähenkilölle tapahtuu jotain romanttista. Montakohan meitä naisia on, jotka odottavat odottamistaan erilaisia romanttisia eleitä? Onko romanttisuus kuollut? Kuvittelemmeko sen olemassa olon? Onko vain niin, että lankeamme silti aina niihin vääriin miehiin, jotka tukahduttavat kerta toisensa jälkeen romanttisuuden pois meistä?

Mielestäni olen romanttisuuteen taipuvainen ihminen. Tosi ystäväni sen tietävät. En sitä kuitenkaan näytä uusille ihmisille ensimmäisellä tapaamisella...
Tosi asia on kylläkin se, etten ole tottunut romanttisiin eleisiin. En osaa ottaa kohteliaisuutta vastaan oikein, vaan saatan naurahtaa epäuskoisena, saaden toisen tuntemaan itsensä vain typeräksi. Itsehän minä siinä tapauksessa olen typerä. Jos joku uskaltaa sanoa kohteliaisuuden minulle vaikka hymystäni, silmistäni, kasvoistani, tai mistä vain...Se menee vähän kuin ohitse. Mainittakoon että vaikutus voi johtua siitäkin, jos on kuullut asioita kun toinen osapuoli sattuu olemaan alkoholin vaikutuksen alaisena. :) Onhan ne asioita joita kuitenkin kuulee mielellään, vaikkakin toivoisi että ne sanat sanoisi joku itseä kiinnostava ihminen.

Miksi se julmasti vain menee niin, ettei aina kiinnostu samoista ihmisistä, jotka kiinnostuvat sinusta?
Mikä itsekriittisyyden määrä ihmisellä on oltava, ettei ole valmis edes menemään yksille treffeille ottaakseen selvää, minkälainen ihminen tosiasiassa on kyseessä. Miksi ulkonäkö tai joku pieni maneeri tuntuu niin ärsyttävältä, ettet ole valmis katsomaan minkälainen ihminen kaiken sen ulkokuoren sisällä on?

Kyllä itse haluan löytää sellaisen ihmisen, joka on "katseen kestävä". Joo joo, kuullostaa pinnalliselta, ja sitähän se todellisuudessa onkin. Kuitenkin huomioin tässäkin asiassa sen, kun ihastun johon kuhun, silloin tämä toinen ihminen vain valaisee minut, enkä vain näe muita siinä ympärillä. Oli mies sitten minkä näköinen tahansa. Jos hän on tehnyt minuun vaikutuksen, niin olkoot vaikka ajamaton parta ja yhden koon liian iso paita. En välttämättä edes huomaa noita pieniä asioita, sillä silloin vain toinen ihminen on se tärkein siinä edessäni. Hyvin todennäisesti silti mietin, miten saisin sen paidan tuon miehen päältä pois ja miltä ajamaton parta tuntuisi kaulaani vasten. Eihän tuollaista nyt voi kieltää ;)

Onko tämä mies tullut vastaani? Ei ole.
Haluanko että miehellä on ajamaton parta? Hei, se oli vain pelkkä esimerkki, kuten yhden koon liian iso paitakin. :)

Haluan kuitenkin löytää rinnalleni ihmisen, joka tällä kertaa ei tukahduta minussa piilevää romanttisuutta, jota minulla olisi mielettömästi annettavana jolle kulle. Jolle kulle, jonain päivänä.

Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)