Takana mahtavista mahtavin viikonloppu. Viikonloppu-matkailu on sellainen, mitä suosittelen kaikille.
Voit kohdata uusia ihmisiä, jos lähdet reissuun avoimin mielin.
Itkin (onnesta...), nauroin (paljon!), lauloin, join, söin, tanssin, hymyilin, flirttailin estottomasti ;)
Suurimman osan ajasta pystyin olemaan täysin oma itseni, mikä on aina tavoitteena, minne ikinä sitä lähteekään. Tuli myös hetki, kun en tuntenut kuuluvani porukkaan siinä seurassa jossa olin. Siitäkin selviytyneenä on aina mukava palata kotiin ja varsinkin omaan sänkyyn.
Aina kotiin palatessa on uusia kokemuksia rikkaampi ja ei tarvitse miettiä, miksi ei lähtenytkään.
Olin seurassa, jossa suurin osa ihmisistä olivat parisuhteessa tai naimisissa. Ulkopuolisen silmin on mielenkiintoista seurata toisia ihmisiä, kuitenkaan liikaa tuijottamatta :)
Ihmisten välillä pystyy tulkitsemaan monia tunteita: pilkettä silmäkulmassa, kyllästymistä, iloa, surua, ja suurinta mahdollista: RAKKAUTTA <3
Eräänkin parin kohdalla pystyin vain mielessäni ajattelemaan: "Tuota minäkin haluan".
Haluan että joku katsoo minua vilpittömästi ja rakastavasti. Katse joka saa minut hymyilemään, toivomaan ja uskomaan.
Kohdatessani mielenkiintoisen ihmisen viikonlopun aikana, tuntui ettei suustani tullut muuta kuin sammakoita ulos. En keksinyt mitään kunnollista sanottavaa, vaan pakenin puolustusmuurini taakse ja turvauduin huumoriin. Huonoon sellaiseen. Hymyilykin toimi aina. Ainahan on mukava vain hämmentää ihmisiä ja hymyillä ja olla sanomatta sanaakaan. Vaikka mieleni teki huutaa ääneen: "En ole kuka tahansa!"
Mitä pitää tehdä kun tapaa mielenkiintoisen ihmisen? No? Tietenkin tehdä aloite, jos toinen ei tajua tehdä sitä.Olen huomannut ettei kaikki miehet tajua vihjeistä mitään, vaan tulee tarttua härkää sarvista ja joko itse tehdä asialle jotain tai sanoa suoraan.
Taas kerran helpommin sanottu kuin tehty. Osaan kuunnella musiikkia siten, että osaan erotella vaikka koko bändin soittimet vuorollaan, esim. voin koko kappaleen ajan "kuunnella rumpalia" ja osaan mielessäni nähdä miten rumpali soittaa (siis koskaan edes näkemättä musiikkivideota), kuitenkaan sulkematta koko kappaletta mielestäni, kuitenkaan muita soittimia kuulematta. Sekavaa, eikö? :)
Osaan myös vaatimattomista aineksista luoda hyvän ateriakokonaisuuden, jos sille päälle satun.
Pystyn maalaisjärkeä käyttäen ratkaisemaan pieniä pulmia.
Ja paljon paljon muuta...
Kuitenkaan aina tilanteissa jossa pitäisi luoda toiselle hyvä kuva itsestä, se ei aina onnistu niin kuin haluaisi. Tietääkö tuo kiinnostava ihminen nämä minusta? NO EI! :)
Millä asenteella siis lähdin matkaan viime viikonloppuna? Avoimin mielin ja sillä, että hauskaa tänne tultiin pitämään ja nauttimaan toivottavasti hyvästä seurasta.
Seuraus: hyvällä mielellä kotiin ja uusia tuttavuuksia tavattuna. :) Uusi mielenkiintoinen ihminenkin tavattu, jonka olin kuulemma tavannut vuosia aikaisemmin. Tapaanko häntä koskaan tulevaisuudessa? Ehkä viimeistään 12 vuoden kuluttua ;)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti