Tämä mies työskentelee aika lähellä työpaikkaani, joten olin toivonut näkeväni hänet uudestaan jonain päivänä. Tänään tuli se päivä. Yllätin itsenikin, sillä tänään kohdatessani tämän miehen uudestaan, menin rohkeasti esittäytymään hänelle. Saatoin keskeyttää hänen tee-/lehdenluku-hetkensä, en kuitenkaan edes pahoitellut häiriötä :) Asiallisesti mielestäni tervehdin häntä, esittäydyin, kättelin ja taisin todeta vielä jotain tähän suuntaan: "Ellen ole käsittänyt väärin, olet töissä siinä ja siinä firmassa?"
Pitääkseni itseni hieman edes tuntemattomana ja mysteerisenä, jätän nimet mainitsematta, ainakin toistaiseksi ;)
Mies nousi esittelyn ajaksi seisomaan, kätteli ja esittäytyi itsekin. Jälleen kerran tämä mies vastasi hymyyni.
Keskustelu ei jatkunut kovinkaan pitkään sillä minun oli niin sanoakseni jatkettava matkaa.
Ehkä kohtaan vielä tämän miehen uudestaan, ehkä en. Olen kuitenkin esittäytynyt, sen suurempia jännittämättä asiaa. Poikkeuksellista minulta silti mennä juttelemaan täysin tuntemattoman miehen luokse ihan tuosta vain. Oliko minulla jotain menetettävää? Ei varsinaisesti. Mies olisi tosin voinut olla tyly ja olla esittäytymättä ja suoraan torjua minut. Tapahtuiko näin? Ei! :)
Tästä on hyvä jatkaa. Aina ei ole tosiaan helppoa mennä ihan kenen vain juttusille.
Otin härkää sarvista ja tein jotain. Ihan salaa mielessäni olen ylpeä itsestäni. En edes punastunut tilanteessa, joka olisi voinut olla mahdollista. Olisin myös voinut seota sanoissani ja tervehtiä sekoittamalla monta eri tervehdystä, esimerkiksi olen joskus aloittanut keskustelun näin: "Moiro!". Muistaakseni en ollut varma tuolloin, pitikö sanoa "moi" vai "moro" vai "moikka". :) Sama ongelma on tullut myös kun kiitän jotakuta. Vastapuoli saattaa kovinkin hämmentyä sanoista: "Kiitsa", "kiitsi" tai jotain sinne päin. Alituiseen omien sanojen keksiminen saa toisen osapuolen hämmentymään, pitämään minua outona tai nauramaan. Sen lisäksi kuin itse olen jo siinä tilanteessa nolona, toisen reaktio saa minut joskus nauramaan itselleni. Kaiken lisäksi saatan tehdä sen ääneen, ja joskus olen suoraan sanottuna revennyt nauramaan itselleni niin kovin, että on saanut paikalta lähteä korvat punaisena ja silmät kostuneena. No onko se hyvä nauraa itselleen? ON! :)
Alkuperäisestä tekstistä harhautuneena, palaan siihen uudestaan. :)
Mitä menetettävää kellään meistä täällä on, jos päätän, tai sinä, toivottavasti minun lukijani, menetkin esittäytymään juuri Hänelle? Kyllä, aina on mahdollisuus että tulee torjutuksi. Silti, siinä vaiheessa voi vain taputtaa itseään selkään ja todeta vain: "Ainakin yritin".
Miten monta kertaa itse olen jälkeenpäin miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt mennä juttelemaan Hänelle?
Liian monta kertaa!
Miksi en ole mennyt juttelemaan?
Olen ujostellut, odotin Hänen lähestyvän minua, kyseinen ihminen on liian isossa porukassa...voi voi, selityksiä on monia. :)
On helppo kertoa ystävälle, miten näki baarissa/kahvilassa/kadulla/torilla jne. mielenkiintoisen näköisen miehen. Ystävä saattaa kysyä: "No, mitä juttelitte?", "Saitko numeron?", "Minkälainen hän oli?"
No en jutellut, en siis saanut numeroa, enkä tiedä hänestä kuin sen että vetosi minuun ja siellä se nyt meni.
On siis aika tehdä muutos. Sekä päätös. Minä muutun! :) Lähestyn mielenkiintoisia tai mielestäni hyvännäköistä miestä, jos siltä tuntuu. Aloitin muutokseni kylläkin jo alkukesästä. Kerran olen saanut suoran torjunnan. Toisella kertaa epäsuoran torjunnan. Harmittiko? No totta kai! Mutta....kuten kaikki tietää, aina tulee se kuuluisa "mutta" jossain vaiheessa :) Silloin nämä tapaamani yksilöt eivät olleet minua varten. Luvassa on siis jotain paljon parempaa ;)
Mitä tulee tapahtumaan tarinan alun jälkeen? Minun tapauksessani? Tuskin muuta kuin minulle takaisin hymyilevä mies, jonka tiedän nyt nimeltä. Välillisesti sain tietää että hän saattaa olla varattu.
Siltikin. Mieletön fiilis, sillä minä tein sen. Menin ja tein aloitteen.
Ei tämä nyt ihan niin paha juttu ole olla sinkkuna. :)
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti