Tarina jatkukoon. Alunperin minun piti tavata tämä englantilainen herrasmies lauantaina. Päätin kuitenkin lähteä ystäväni kanssa "yksille". Tietäähän sen nyt monikin, että tuo salaperäinen yksille lähteminen saattaa joskus tarkoittaa useampaa :) En siis tavannut tuota miestä. Tosiaan, tapasin kylläkin erään vanhemman ihastuksen. Nyt tuntuu kummalliselta kun mielessä on tosiaan kaksi miestä, ja jotenkin hämärän kautta vielä tuntevatkin toisensa.
En myöskään tavannut tätä englaintilaista herrasmiestä eilen, vaikka se oli uusi suunnitelma eilen. Ilmeisesti pieni epäluulo ja mustasukkaisuus on tullut nyt jo kuvioihin, vaikkakaan minä en ole tehnyt mitään väärin. Päivittäinen yhteydenpito ja muutama tapaaminen, ja nyt jo alkaa hälytyskellot soimaan. Olisi ehkä parempi ottaa vähän rauhallisemmin tämän miehen osalta. Kielimuuria ei oikeastaan ole. Joitakin viestejä olen tajunnut väärin, nekin kuittaantuneet tosiaan vitsillä. Englantilaisen ja suomalaisen huumori ei tosiaan aina kohtaa, ja se saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Sain tänä aamulla myös viestin, joka vihjaisi aika suoraan, että mies haluaisi olla minun, ja haluaisi että minä olisin vain hänen. Mutta mitä tapahtuu kun hänen työrupeamansa on täällä ohitse? Kaiken lisäksi, se saattaa olla ohi jo nopeammin kuin tiedänkään. Haluanko suhdetta, jossa toinen osapuoli asuu Lontoossa? Niin kutkuttavalta miltä ajatus kuullostaa, ei se sitä kuitenkaan voi olla. Tuo mies ei kuitenkaan voisi olla vierelläni silloin kuin häntä eniten kaipaisin. Joten onko tässä vaihtoehtoa? Hämmentäviä ajatuksia heti näin aamutuimaan...
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti