Eilen käydessäni kaupassa päätin hemmotella itseäni, ja ostin itselleni kolme kimppua tummanpunaisia ruusuja. Tietenkään kotiin tullessani en muistanut missä olisi edes yksi kukkamaljakko, joten piti käyttää hieman luovuutta jotta sain nuo ihanuudet esille...
Koska viimeksi ostit itsellesi ruusuja? :)
Ja nyt sitä jotain muuta...
Viime viikolla sain kutsun syömään. Mies tekisi ruoan ja minä tarjouduin tekemään jälkiruoan.
Olin tarkistanut mieheltä, onko kyseessä treffit, ja kysymys taisi häkellyttää miehen. Ilmeisesti tarkoitus oli vain kutsua minut syömään, ettei tarvitse kokata vain itselleen.
En silti voinut olla hymyilemättä kun hyvän ruoan, erittäin hyvän seuran ja "pyhäastioiden" lisäksi tarjolla oli viiniä. :) Hämmentävää oli myös todeta se, ettei kukaan mies ole aikaisemmin nähnyt vuokseni noin paljon vaivaa. Tähän ikään mennessä se on aika ikävä myöntää.
Nautin päivästä ja nautin koko illasta. Miten monet "ei niin viralliset treffit" kestävät lähes kahdeksan tuntia?
Puhuimme myös siitä, miten tapaaminen eroaa normaaleista treffeistä, enkä osannut vastata kysymykseen. Olimmeko siis treffeillä? Ehkä. Minulla oli mielettömän hauskaa ja seura ei olisi enää voinut olla parempaa.
Kuitenkin...oliko ne treffit, sillä kumpikaan ei suudellut illan päätteeksi? Oliko kyse ujoudesta? Kyllä, minua ainakin alkoi ujostuttaa tilanne. Nyt olen vain tilanteen jälkeen pohtinut, että miksi en suudellut, kun teki mieli? Olisiko se ollut virhe? Hakeeko hän kuitenkin vain kaveruutta kun ei tehnyt aloitetta? Jos toinen oli seurassani niinkin kauan, vain kaverimielellä, niin olisiko suudelma vain pilannut kaiken? Mahdollisesti.
Olemme sopineet nyt epämääräisen tapaamisen uudestaan...tai se sovittiin jo illan aikana, paljon ennen illan päättymistä. Illan päätteksi sovimme myös, kuten kerran aikaisemmin: "Otetaan uusiksi joku päivä."
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ja ruusut vain itselleni... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti