Pitäisihän sitä itsensä tuntea ja osata tietää heti jos jokin mietityttää liikaa, niin se ei sitten ole tarkoitettu välttämättä sinulle.
Olin vielä eilen yöllä kirjoittamassa viestiä ystävälleni, etten tosiaan tiedä onko sittenkään oma mielenkiintoni treffikumppaniani kohtaan niin voimakkaat, että haluaisin siitä tulevan jotain.
Hassua olikin, kun paljastui että kumpainenkin olimme tahoillamme miettineet samaa, ettemme ehkä kuitenkaan halua tutustua toisiimme paremmin. Hyvinhän tässä siis kävi.
Nyt siis loppui se jossittelu. Sillä kyllä sinä itse tunnet itsesi parhaiten, vaikka kuinka emmit ja mietit voisiko tästä jotain kuitenkin/ennen pitkään/ jos vaikka /...no tätä listaa voisi jatkaa vaikka ja kuinka pitkään.
Luottakaamme siis itseemme ja jos jokin ei tunnu hyvältä, niin selittelyt sikseen ja kohti uusia haasteita.
Mitä sitten jos tunteet eivät aina kohtaa? Valitettavasti emme voi tietää mitä kohtalo tuo eteemme. Jotain parempaa on siis luvassa jos malttaa vähän aikaa odottaa. Mitä jos minut onkin tarkoitettu elämään ilman toista osapuolta? Sillehän en sitten voi mitään.
Ehkä huomenna menen torille ja tapaan siellä kahvia ostaessani elämäni miehen. Mistä sitä voi tietää tulisiko näin tapahtumaan, jollen mene. Olenko siis menossa torille huomenna? Jää nähtäväksi. Todennäköisesti en. Kuitenkin muuttamalla omia tapojani saattaa jotain uutta ja kiehtovaa tulla eteeni. Eli toisinsanoen kävisin juttelemassa torikauppiaiden kanssa ja menetän kaikki käteisvarani, sillä en kuitenkaan voi olla ostamatta mitään.
Hymyissä suin seuraavaksi nukkumaan. Jotenkin silti tuntuu että kaikki meni juuri niinkuin pitikin.
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti