On mielenkiintoista seurata selvinpäin lauantai-illan "huumaa" baarissa. Kyllä, lupauduin olla kuskina, sillä vihdoinkin oli päätettävä tämä oma lauantai-alkoholismini. Ja ei, tuollaista ei kuulema ole, mutta koska aikaisemminkin olen keksinyt omia sanoja, joten miksi en siis diagnosoisi itseäni lauantai-alkoholistiksi?
Joka tapauksessa, tajusin tuossa päivänä eräänä, etten enää muistanut koska olisin ollut viimeksi selvinpäin lauantaina, joten mielestäni paras ratkaisu olikin olla selvinpäin ja juuri eilen. Eräs kaverini ei tähän juttuun lähtenyt mukaan, joten tarjouduin olemaan kuskina. Aina hyvä ratkaisu? No ei oikeastaan.
Mielenkiintoista oli kylläkin nähdä kaikki muut niin sanotut kaverit (ehkä hyvän päivän tutut olisi parempi ilmaisu) ja huomata miten he käyttäytyvät kännissä. Kieltämättä täytyy myöntää etten itsekään kovin hehkeältä varmaan näyttäisi mielettömässä tuubassa/jurrissa/kännissä (millä nimellä ikinä halutaankaan tänään tuota humaltumisen astetta kuvata), tanssilattialla tanssimassa kuin sammakko tehosekoittimessa. Kun hetken juttelin erään miehen kanssa, joka kertoi hänellä olevan kaksi vuotias tytär, katseeni jossain vaiheessa harhautuessa, melkein säikähdin kun tajusin että baariin oli tullut ainakin tuplaten lisää ihmisiä. Miten kauan juttelin tuon miehen kanssa? Mielestäni en edes kovin kauaa.
Alkoholilla on omat puolensa, toki myös haittansa, mutta ei siitä sen enempää tässä. Kuitenkin on välillä hauska huomata miten paljon helpompi voi olla lähestyä jota kuta ihmistä vain yhden siiderin juoneena. Samat asiat joista juttelin eilen ihmisten kanssa, olisivat voineet olla myös mielenkiintoisempia vähintään yhden (ehkä viiden) juoman jälkeen. Small talk ei ole yliarvostettua, siihen eivät tosiaan kaikki pysty, ja se on helpompaa kun on ottanut annoksen tai kaksi "totuusseerumia". Kielenkannat pysyvät notkeampina. Mikä on lopputulos? Mahdollisesti kauhea krapula seuraavana päivänä. Toivottava tila? No ei todellakaan!
Kun minulta eilen kysyttiin: "Voinko tarjota jotain juotavaa?" Vastaus: "Jäävesi". Yleisesti jäävesi on ainakin Kotkan baareissa ilmaista, joten tarjoaminen menee vähän siinä ja siinä, mutta kuitenkin miehen ojentaessa jäävesi-lasin minulle, hänestä saattoi tuntua hyvältä "tarjotessaan" jotain minulle. Mielestäni olisin voinut itsekin odottaa siinä tiskillä ja tilata sen, mutta kävihän se nyt noinkin.
Voisiko sen kuitenkin mieltää baarimikon koulutuksen omaavalle hieman ala-arvoiseksi työksi tarjota "vain" jäävesi asiakkaalle, joka usein on vielä ilmainen, sillä koulutuksen käynyt saattaa osata loihtia loistavia drinkkejä, tehden erilaisia värikerrostumia, joissa makujen eri harmoniat pääsevät valloilleen niiden sekoittuessa....mitä olen oikein kirjoittamassa? Unohda tuo äskeinen...
Totesin baarissa jossain vaiheessa että nyt on tylsää, lähdin kotiin odottamaan kaverini soittoa, joka tulikin jo noin tunnin päästä, ja ajoin hänet ja hänen seuralaisensa kotiin. Jonka jälkeen...tuleeko vielä joku loppuhuipennus? No ei...tein toisen kuskin homman ja tulin kotiin nukkumaan. Mennessäni nukkumaan kännykkäni ilmoitti: "Kellon aikaa on siirretty". Jes! Juuri oikeaan aikaan kotona! Olisihan sitä voinut mennä tunti kauemminkin kuskin hommissa.
Oma sänky, oma tyyny, oma peitto, vain minä itse ja rauhallinen ympäristö. Oma koti. Minun valtakuntani! Luksusta!
Terveisin: "Sinkkuna Kotkassa" ;)
(oman valtakuntansa hallitsija...hallitsijatar...ihan sama...ymmärsit kuitenkin...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti